#255 – Outrun

O 255 Outrun

”The worst of all worlds – Commodore 64 racing games”, toteaa Stuart Ashen kirjassaan Attack of the Flickering Skeletons. Tässä on rahtunen totuutta kyllä. Arcadehenkiset yhdelle ruudulle mahtuvat pelit olivat pääsääntöisesti ihan ok, mutta kun toteutustapa oli tämä pykälää realistisempi, saattoi lopputulos olla vähän mitä sattuu. Edellä käsittelyssä ollut Pitstop on varhainen onnistuminen, ja 90-luvun lähestyessä saatiin muutama oikein pelattava peli lisääkin, mutta jokaista hyvää ajopeliä kohti oli läjä kamalia.

Outrun (U.S. Gold, 1988) on maineeltaan vähän kehno, mutta ainakin näin retrosti katsottuna kumminkin ihan pelattava tekele. Odotukset olivat aikoinaan kovat; Outrun kuului siihen valtavasti etukäteen hypetettyjen pelien joukkoon, jollaisia oli muutama joka vuosi, ja jotka melkein aina lässähtivät. Tavallaan myös Outrun lässähti. Segan kolikkopeli oli graafisesti huima, ja tuntuu hullulta että pientenkin koneiden omistajat odottivat kokemuksen jotenkin välittyvän myös kotiruudulta. Eihän se ollut mahdollista. Esimerkiksi kuusnelosen Outrun korvaa massiiviset tienvarsigrafiikat pienillä puilla, auton kokoisilla legotaloilla ja enimmäkseen tyhjyydellä, mikä latistaa ensivaikutelman jotenkin hengettömäksi. Tämä on myös se peli, joka esitteli sittemmin kuusnelosen ajopelien standardiksi muodostuneen raitatekniikan: vaikutelma vauhdilla alla kiitävästä tiestä saatiin aikaan kahden värisiä raitoja pikavauhdilla välkyttäen. Edes etäistä realismia tällä menetelmällä ei syntynyt, mutta yksi asia saatiin aikaan: Outrun on todella nopea. Moneen myöhempäänkin kuusnelosen ajopeliin verrattuna tämä genren merkkipaaluksi muodostunut kolikkopelikäännös pärjää hyvin, ja olihan Outrunin pelaaminenkin aika hauskaa. Auto tottelee ohjausta, nopeuden vaihtelu näkyy ja tuntuu vierivässä maisemassa ja niin edelleen. Ihan viihdyttävää peruskruisalua, jota ryydittää onnistunut käännös kolikkopelioriginaalin soundtrackista.

Kaverilla oli Outrun ostettuna, ja häneltä pelin sitten tupladekillä kopsasin itsellenikin, joten tämä osui kohdalle ihan tuoreeltaan. Kyllä tätä enemmän tuli pelattua kuin teknisesti paljon parempaa jatko-osaa, osittain siksikin, että tässä kasettiversion multiload on toteutettu yksinkertaisesti tekemällä jokaisesta eri tasosta kokonaan erillisenä ladattava ohjelma ilman pelin sisäisiä latauksia. Turbo Outrunin kasettiversio olikin sitten koko kuusnelosen historian hirvein multiload-häslinki, mutta siitä lisää sitten aikanaan. Ai niin ja vielä: Outrunin mukana tuli myös kolikkopelin alkuperäinen taustamusiikki audiokasettina soitettavaksi. Kopsasin itselleni senkin.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: #274 – Elektraglide | Run / Stop – Restore

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s