Vaikka pelin otsikosta niin voisi päätellä, ei kyseessä ole esim. Mellunmäelle sijoittuva Frogger-klooni, jossa tarkoitus on onnistua loikkimaan hengissä metroradan yli. Olisikin. Valitettavasti tässä ollaan melko köykäisen kolikkopelikäännöksen parissa. Metro-cross (U. S. Gold, 1987) on juuri näitä niin idealtaan kuin toteutukseltaankin puolivillaisia toimintapelejä, jotka ovat sentään saattaneet näyttää pelihallin nurkassa hyvältä, mutta koska kellään ei riitä innostus sanottavaan panostukseen, hutaistaan kuusnepaversio vasemmalla kädellä ja tällaista siitä sitten syntyy.

Käytännössä peli on kilpailu hillittömän tiukkaa aikarajaa vastaan. Pelaajan on saatava alati juokseva pelihahmonsa 40 sekunnin kuluessa esteitä täynnä olevan tunnelin päästä päähän, mikä ehkä olisi ihan ok jos peli olisi pelattava. Tai näyttäisi edes siedettävältä. Mutta Metro-cross on kaikin puolin kurja tekele. Grafiikka on poikkeuksellisen karkeaa, musiikki aivan kammottavaa plinkutusta ja sokerina pohjalla hahmon ohjailu onnistuu lähinnä jotenkuten. Ongelmana on lievää kolmiulotteisuutta tavoitteleva kuvakulma yläviistosta, minkä johdosta pikselintarkkuutta vauhdissa vaativa hyppely menee arvailuksi, mistä seuraa se että hahmo ottaa kuperkeikkaa tai makaa ketarat ojossa radalla vähän väliä ja sekunnit sen kuin iloisesti juoksevat.

Hämärä muistikuva on, että jollain kaverilla olisi ollut tämä originaalina, ehkä jonkin kokoelman osana. Itseltä ei ainakaan Metro-crossia löytynyt edes kopiona koskaan, mutta muistan tätä muutaman kerran pelanneeni – parhaiten mieleen on jäänyt animaatio, jossa radan selvittämisen jälkeen päähenkilö nojaa puuskuttaen polviinsa. Höyryävä hengitys näyttää siltä kuin hän oksentaisi loputtomasti valkoista mönjää.