Kun on suoralla päästy hyvään vauhtiin niin jatketaan. Edellä käsitellyt Outrun ja Pitstop lukeutuvat kuusnelosen maineikkaimpien autopelien joukkoon, ja samaan kastiin voitaneen asettaa myös Test Drive (Accolade, 1987), vaikka se taisikin olla isompi nimi vähän isommilla koneilla. Kyseessä on kuusnelosen peliksi harvinaisempi first person -näkymällä toteutettu kruisailu, mutta sen verran ammattitaitoista joukkoa on peliä ollut tekemässä, ettei tämä pahasti töki; huomattavasti huonompiakin yrityksiä tässä genressä tuli nähtyä. Jutun jujuhan on tietysti loistoautot: pelin alussa saa valita ajaako Ferrarilla, Porschella vai ties millä, ja valinnalla on jopa merkitystä: kaikilla vaihtoehtoilla on omat ajo-ominaisuutensa, ja onpa jokaisen auton ohjaamonäkymäkin oikeaoppisesti mallinnettu. Ihan tarkkaan en muista oliko tässä jotain isompia suoritustavoitteita, kun peli ei koskaan itseäni paljon liikuttanut, mutta ainakin sai ajaa kovaa ja holtittomasti. Poliiseja piti varoa (tutkanpaljastin onneksi löytyy), ja muuta liikennettä tietenkin myös. Maastoon ei tosin ole liikoja panostettu, sillä ainoa tienvarsi on vuorenrinnettä kulkeva kohtalaisen hasardin oloinen baana. Mutta ehkä tämä tietty spartalaisuus visuaalisessa ilmeessä takaakin sen, että Test Drive on toteutukseltaan mukavan sulava.

Tässähän nähdään muuten hyvin miten eri tavoin peliteollisuus eri puolilla Atlanttia toimi: vuonna 1987 Euroopassa oltiin pääsemässä kuusnelosen ja muidenkin pikkukoneiden kanssa vasta teknisten huippusuoritusten äärelle; parin kolmen seuraavan vuoden aikana varsinkin Commodorella nähtiin tekoja, joihin tuolloin jo aika iäkkään koneen ei olisi kukaan uskonut pystyvän. Pelit olivat teknisesti upeita ja kunnianhimoisia, riskejäkin otettiin, kauppa kävi – peliteollisuus oli tehokkaimmillaan. Samaan aikaan Jenkeissä, mistä siis Test Drive on lähtöisin, alkaa kuusnepa olla jo entinen laite. Test Drive on selvästi suunniteltu isomman koneen ehdoilla, ja vaikka esim. juuri Accolade jatkoikin kuusneloselle julkaisemista vielä jonkin aikaa, ilmestyi pelejä koko ajan harvemmin, eikä niissä enää ollut samaa kipinää kuin 80-luvun alussa. Markkinat vetivät toisaalle; ennen kaikkea PC-koneiden suuntaan, minne Euroopassa ei vielä aikoihin kukaan mennyt. Me tykkäsimme niin näistä vanhoista pikkumikroistamme.

Test Drive saapui minulle yhtenä ensimmäisistä diskettipeleistä, ja olisikohan tämäkin ollut siinäkin joukossa, jota olin jo ehtinyt yläasteen ATK-luokan vanhoilla Oliveteilla pelata? Hämärä muistikuva on, että jonkinlainen kokemus eri masiinalla minulla oli jo takana tätä tsekkailessa. PC-versioon nähden kuusnelonen oli toki tahmeampi, mutta kuten sanottu, ei tämä huono tällaisenakaan ole. Ei toisaalta minun genreäni lainkaan, ja jenkkipelien tyypilliseen tapaan levyasema kävi raskaasti koko ajan.