Paikallisen Infon ohella tärkein paikka josta ostin pelejä oli tamperelainen Triosoft. Tuli siellä paikan päälläkin lopulta käytyä, mutta pitkään hoidin asioita postitse. Leikkasin kupongin MikroBitistä (joskus muistan soittaneenikin) tai firman omasta mainoslehdestä Triopostista ja raapustin siihen mitä halusin. Näissä lappusissa oli aina varsinaisen tilattavan kohteen ohella myös paikka otsikolla ”varalle”; jotain mikä toimitettaisiin siinä tapauksessa että tuo varsinainen tilauskohde olisi päässyt loppumaan, mutta tuo oli lähinnä muodollisuus. Ainahan se tilattu peli saapui.

Paitsi että. Nyt ollaan vuodessa 1988, ja olen lukenut paristakin alan lehdestä ylistäviä arvosteluja uutuudesta nimeltä Great Giana Sisters. Peli näytti huikean kiinnostavalta, ja koska oli jonkin aikaa kulunut edellisestä peliostoksesta, ei muuta kuin lappua menemään Triosoftille. Varakohtaan laitoin hetken mietittyäni Bionic Commandon (U. S. Gold / GO!, 1988) , josta siitäkin olin joitakin arvosteluja lukenut; kehuttu pelihän tuokin oli, vaikkei kuulostanutkaan sellaiselta joka olisi maailmaani mullistanut. Outoa kyllä, minulla on jo tuolloin ollut kummallinen aavistus – vaikken kai mitenkään ole voinut olla selvillä kulissien takaisista tapahtumista – siitä mitä Triosoft minulle lähettää, sillä esitän päiväkirjalleni huolestuneen toiveen siitä, että toivottavasti on nimenomaan Giana Sisters joka sieltä tulee. Mutta eihän se ollut. Harvoin olen ollut niin pettynyt pelitilauksen tullessa kuin silloin kun avasin kuplamuovikirjekuoren, josta Bionic Commando sitten paljastui.

Myöhemmin selvisi, että Great Giana Sisters oli tuskin ehtinyt kauppoihin asti missään päin maailmaa ennen kuin Nintendon lakimiehet puuttuivat peliin ja poistivat räikeän Super Mario Brothers -kopion markkinoilta. Melkoinen keräilyharvinaisuus tuo alkuperäinen peli nykyisin jos joku sen ehti ostaa; peli itsessäänhän levisi piraattiversioina todella tehokkaasti ja päätyi lopulta vuotta paria myöhemmin omaankin kokoelmaani. Mutta entäs Bionic Commando sitten? Kolikkopelikäännös, jossa näppärällä bionisella käsivarrella varustautunut soturi seikkailee läpi joka suuntaan avoimien kenttien etsien paitsi exitiä, myös taistellen vihollista vastaan. Käsivartta voi ja pitääkin käyttää kiipeämiseen, liaanin lailla kuilujen yli heilahteluun, esineiden keräilyyn ja niinedespäin. Tekninen toteutus on hyvien ja huonojen seikkojen tasapainoinen kompromissi: grafiikka on hirvittävän rumaa, mutta koodi toimii, ja kyllähän tästä kuusneloskäännöksestä vastannut Software Creations oli jo niittänyt mainetta todella hyvällä Bubble Bobble -versiollaan. Silti Bionic Commando ei oikein jaksanut sytyttää pelinä. Jotenkin lattea yleistunnelma tästä jäi, persoonaton, vähän hengetön.

Se mistä peli nykyisin muistetaan, on tietenkin musiikki. Tim Follin oli vielä tässä vaiheessa melko uusi nimi, mutta viimeistään Bionic Commandon myötä löi itsensä pelimaailman tietoisuuteen. Järisyttävän upea soundtrack soi taustalla ja on lopulta se tekijä, joka sai minunkin nopeasti hiipuvan mielenkiintoni säilymään vähän pidempään. Soundimaailmaltaan Follinin musiikki on samanlainen kuin toisen noihin aikoihin pinnalle pulpahtaneen SID-muusikon, Jeroen Telin – Hubbardin ja muiden vanhan liiton legendojen toisinaan rujosti kalskahtavien soundimaailmojen tilalla on nyt todella jouheva, jopa silkkisen siisti synapop-estetiikka. Ääniefektejä ei Bionic Commandossa ole lainkaan, mutta ei niitä kukaan kaipaakaan. Jopa Niko Nirvi, joka yleensä ei pelien musiikkia viitsinyt kommentoida millään tavalla, päätyi tätä notkeaa säveltyötä ylistämään, ja kyllähän varsinkin Bionic Commandon ykköstason taustamusiikki on niitä iättömiä kuusnepa-klassikkoja, jotka ovat paljon itse peliä pidempään eläneet.

Minuakaan ei Bionic Commando jaksanut pelinä pitkään kiehtoa. Aina sen saman ykköstason pelaaminen oli uuvuttavaa, ja ärsytti se suttuinen grafiikka – Software Creationsin pelien ongelma, jolta brittilehdistö sulki silmänsä huippupisteitä jakaessaan. Musa ja pelin tekninen toimivuus riittivät ohittamaan sen, että kamalaltahan ne aina näyttivät.