Palataan perusasioihin, eli niihin 60- tai 90-minuuttisiin itselläni yleensä Konica-merkkisiin kasetteihin, jotka oli täytetty kopioiduilla peleillä. Usein samat nimekkeet toistuivat kasetilta toiselle, pääsääntöisesti pelit olivat meidän niitä 80-luvun lopulla kaverilta toiselle kopioidessa jo useamman vuoden ikäisiä. Rocket Roger (Alligata, 1984) oli kokoelmassani jollain tällaisella kasetilla. Se hämmensi minua silloin: toimintapeli jota ei voinut ohjata joystickilla. Epäilin että kopio oli jotenkin viallinen, mutta internet on minulle tämän asian vahvistanut: Rocket Roger julkaistiin alkujaan vain näppäimistöohjauksella, mikä oli kuusnelosen peleissä aivan poikkeuksellista ja ärsyttävää. Näppäimillä pelaaminen oli niin harvinaista, että kun jossain äärimmäisissä poikkeustapauksissa siihen joutui turvautumaan, pelaamisesta ei yleisesti ottaen tullut yhtään mitään. Tuntuma peleihin otettiin joystickilla. Joystick oli selkäytimen jatke, ajatuksen lailla toimiva välikappale joka yhdisti ihmisen ja koneen, sen olemassaolossa oli tärkeitä että se oli automaattinen, intuitiivinen, huomaamaton.
En ladannut Rocket Rogeria montaa kertaa pelattavaksi. Muutaman kerran yritin, koska jälleen kerran kyseessä oli peli josta ajattelin mahdollisesti pitäväni. Sen vähän mitä näin, vaikutti siltä, että tässä ohjaillaan tyyppiä syvälle outoihin luolastoihin, vähän Galactic Gardenerin malliin. Mutta eihän siitä näppäinohjauksesta ottanut tolkkua. Jos Rogerin sai liikkeelle, hän ampaisi kuin raketti eteenpäin, ja luonnollisesti kuolo korjasi aina kun osui mihin tahansa paitsi tyhjään ilmaan. Tämä tapahtui noin sekunnin kuluttua siitä kun hahmon sai liikkeelle. Arvelin että jotain oli oltava pielessä, eihän tällaista peliä voinut olla…
Paitsi että ilmeisesti oli. Julkaisija Alligata kaiketi huomasi itsekin miten epäpelattava Rocket Roger oli, ja laittoi pelistä muokatun version markkinoille vuosi ensijulkaisun jälkeen. Tässä toisessa versiossa on valittava vaikeustaso ja kas kummaa: joystick-ohjaus. Silti peli oli tätäkin versiota muistelevien mukaan niin vaikea, että käytännössä mahdoton. Itsehän pelasin nyt blogia varten juuri sitä ensimmäistä versiota, jota aikoinaankin. Enää ei näppäintuntuma haitannut, näppiksellähän emulaattoripelejä käytellään muutenkin. Mutta aivan kuten silloin joskus, en taaskaan päässyt pelin avausruutua pidemmälle. Raketti-Reiska pamahti turboahdettuine jetpackeineen päin ensimmäistä vastaantulevaa seinää kun suisidaalinen sopuli joka kerta kun häntä varovasti yritti liikkeelle. Kymmeniä kertoja yritin, kymmeniä. Enkä alkunäkymää pidemmälle päässyt yhtä jumalan kertaa.
Run / Stop - Restore 