#268 – Robocop

R 268 Robocop

Luotettavan leffapelitehtaan myyntihittien sarjaa jatkaa Robocop (Ocean, 1989), joka oli jopa Oceanin mittapuulla ison luokan menestys, ja myi himmeitä määriä pysytellen myyntilistojen ykkösenä kuukausien ajan. Suurin syy tähän menestykseen oli ilmeisesti Spectrum-version huikea laatutaso, ja sen vanavedessä tämä kuusnepa-käännöskin (molemmat versiot ovat itse asiassa käännöksiä Data Eastin kolikkopelistä) kävi kaupaksi.

Ja onhan tämä lisenssipeliksi ihan laatutyötä, minkä voi päätellä jo alkuruudun nimistä: John Meegan ja Stephen Thomson muistetaan nykyään parhaiten peleistä Untouchables ja Navy Seals, mutta he saavat hyvää jälkeä aikaan tässäkin, vaikka peli itse onkin yllämainittuja Oceanin itse designaamia tuotteita suoraviivaisempi. Sivusuuntaan vierivä tulitaistelu tässä tietenkin on aiheena, kun Robocop päästetään irti Detroitin kaduille, jotka ovat vielä Cobran vastaaviakin pahemmassa kaaostilassa: siviileitä ei ole enää liikkeellä ollenkaan, vaan kaikilla kaupungin asukkailla on käytössään tuliase ja tähtäimessään robokyttä. Henki ei tässä melskeessä kauaa pihise, ja pakko on myöntää, että pelatessa toivoisi robon olevan monta pykälää vauhdikkaampi, notkeampi, hyppivämpikin. Mutta toisaalta kankeastihan hän elokuvassakin liikkuu, joten pointsit lähdemateriaaliuskollisuudesta, kai. Elämiä on vain yksi, mutta onneksi välillä maastoon ilmestyy energialisiä ja parempia aseita, joten kyllä kai tässä on mahdollista edetä, vaikka muun ilon lisäksi vielä tiukka aikarajakin nakuttelee menemään.

Itse en ole Robocopissa koskaan nähnyt kakkosleveliä, mutta toisaalta peliä ei kauheasti tullut pelattua. Muistelen että törmäsin siihen vain toisen käden pelinä, tahtoo sanoa että itseltäni tätä ei koskaan löytynyt edes piraattiversiona. Jollain kaverilla taisi Robocop olla, ja ehkä minulla sitä kautta lainassa, mutta tämä hivenen hidastempoinen turhautumissimulaattori ei koskaan niin sytyttänyt. Kuitenkin, kuten sanottu, peli on sinällään laatutyötä: grafiikka on oikein nättiä, ja Jonathan Dunn, joka vasta hiljakkoin oli palkattu Oceanille vakkarimuusikoksi Martin Galwayn poistuttua rahakkaampiin kuvioihin, on hyvässä iskussa. Varsinkin alkuruudun eteerinen musiikki on tunnelmallinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s