#262 – Zaxxon

Z 262 Zaxxon

Sain ensimmäisen tietokoneeni lahjaksi jouluna 1984, mutta en suinkaan ollut aihepiirin suhteen täysin ummikko tuolloin; olin pikkupojan päättäväisyydellä lukenut alan lehtiä ja kirjaston kautta kirjojakin jo aika pinon. Yksi keskeinen tekijä oli MikroBitti, jonka numeron 4/84 sain kätösiini ja luin sitten tietenkin niin monta kertaa läpi, että on ihme että lehti on yhä kunnossa. Mutta onhan se, ja tässä työpöydälläni tälläkin hetkellä – kannet tosin ovat kadonneet. Kyseinen loppuvuoden numero pitää sisällään mm. kiinnostavan ostajan oppaan kaikista markkinoilla olleista kotimikroista (kolmisenkymmentä eri laitetta). Tärkeää dataa tuolloin, varsin kiinnostavaa ajankuvaa nykyisin. Tämä lieni suosikkiosioni lehdestä, mutta totta kai myös peliarvostelut luin tarkkaan. Ja niitähän piisasi, kymmenen sivua kaikkiaan.

Yksi lehdessä arvostelluista kuusnelosen peleistä on Zaxxon (Synapse Software, 1984), joka näyttää kuvassa jännittävältä, mutta arvostelija ei kuitenkaan ole pelistä niin innoissaan. Tuolle ajalle tyypilliseen tapaan on toki hieman harhaanjohtavaa puhua ”arvostelusta”, koska suurin osa muutaman kappaleen tekstistä kertoo vain siitä mitä pelissä tapahtuu, miten loppupahiskin on ihan liian helppo ja silleen. Grafiikkaa sentään kehutaan, ja kyllähän tämä vuoden 1984 peliksi onkin vaikuttava. Zaxxon on ilmeisesti käännös varhaisesta kolikkopelistä, jossa juju on ollut tyypillisen sivusuuntaan vierivän räiskinnän näkövinkkelin kääntäminen vinoon. Ja paitsi että taustamaisema rullaa alla diagonaalisesti, on oman aluksen lentokorkeuskin säädettävissä, ja paikoin oleellinenkin tekijä kun esteitä pitää ylittää tai alittaa. Muuten toiminta ei ainakaan varhaisilla tasoilla ole kovin hektistä; vihollisia tulee vastaan harvakseltaan, enemmän saa keskittyä esteratamaiseen miljööseen.

Tavallaan Zaxxon oli siis tuttu peli, kun se minulle vuosia myöhemmin kasettikopiona ajautui. Oli jotenkin sympaattinen fiilis viimein päästä pelaamaan peliä, joka oli tehnyt minuun naskalina vaikutuksen vain muutaman sanan kuvailulla, ja vaikka varsinkin toiminnan raukeus kavaltaa pelin iän, on grafiikka siinä määrin taidolla laadittua, ettei peli kalpene myöhempienkään kuusnepa-räiskintöjen rinnalla. Lieneehän Zaxxonilla jonkinlainen klassikon mainekin nykyisin, mutta ei peli minuun niin suurta vaikutusta koskaan tehnyt. Hyvin ohjelmoitu varhainen remellys, joka tosin pohjautunee pitkälti jo olemassaolleeseen lähdekoodiin: pelin tehnyt Peter Adams oli nimittäin jo edellisvuonna vastannut Blue Maxin 64-versiosta, ja tätä samaa vinkkeliähän siinäkin käytetään. Pari vuotta myöhemmin Adams koodasi vielä Pantherin, joka edelleen on pitkälti sama peli uusin grafiikoin. Mitäs sitä hyvää koodia hukkaamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s