#260 – Donkey Kong

D 260 Donkey kong

Olen sitä ikäpolvea, jolle ”Nintendo” tarkoittaa ennen kaikkea elektroniikkapelejä. Niitä oli (ja on yhä) kokoelmassani muutamia, mutta paljon useampi tuli tutuksi siten, että isäni sattui saamaan niitä työnsä kautta lainaan, joten iso osa 80-luvun puolivälin Game & Watch -peleistä oli meillä kotona viikon tai parin kierroksella vuorollaan. No, ehkei lopulta niin kauhean iso osa. Mutta aika monta ainakin – ja totta kai kavereilla oli omansa; tarkka pitikin olla ettei kukaan hommannut peliä joka joltain toiselta jo löytyi. Hirveää haaskuutahan sellainen olisi ollut.

Nykyisin tuntuu hullulta, että Nintendon klassisia hahmoja olisi ollut virallisesti saatavilla muillakin laitteilla, mutta kun mennään aikaan ennen Japanin ihmeen omia pelikonsoleja, lisensoinnin vielä ymmärtää. Donkey Kong (Atarisoft, 1983) on tietenkin Nintendon läpimurtokolikkopelin kotiversio, ja kyllähän tämäkin lieni elektroniikkapelinä tuttu jo siinä vaiheessa kun kuusnepakäännös kopiona luokseni saapui. Atarin Commodorelle kääntämä Nintendon peli… Huh huh. Ei tarvitse tuosta julkaisuvuodesta mennä kuin vähän eteenpäin, niin moinen kuvio olisi ollut jo täysin mahdoton.

Vaikea Donkey Kongista on mitään kovin laajasti sanoa. Se on juuri sitä mitä pitääkin, ja varmasti pelinä tuttu vähän jokaiselle alaa seuranneelle. Iso apina on kaapannut neidon, kiivennyt rakennustelineiden huipulle ja viskoo sieltä tynnyreitä vierimään kohti pelastushommiin ryhtynyttä italialaista putkimiestä – Mariohan tosiaan myös teki tämän pelin myötä ensiesiintymisensä, ja mukava on nähdä tämäkin ikoninen hahmo ihan omana itsenään kuusnepalla. Epävirallisia versioita hänestä tuli vastaan ihan tarpeeksi myöhemmin… Donkey Kong on kyllä hyvä peli. Siinä on japanilaiseen tyyliin kaikki oleellinen eikä mitään liikaa, ja kuusnelosellekin tämä hyppelypelien kantaisä on kääntynyt oikein nätisti. Ei tämä minuun enää 80-luvun lopulla iskenyt mitenkään ihmeemmin kun oli tusinoittain parempiakin pelejä jo kokoelmassa, mutta kyllä tätä muutaman kerran tuli veivattua. Silti on kai kaikille selvää, että elektroniikkapeleinä nämä Nintendon hahmot ovat omimmillaan. Nehän saa nähkääs mukaansakin vaikka mökille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s