#248 – Slamball

S 248 Slamball

Ihan hirveän montaa flipperiä ei kuusneloselle julkaistu, ja nekin pääosin laitteen historian ensimmäisinä vuosina. Muutamia toki putkahti satunnaisesti vielä 90-luvun puolellakin esiin, mutta ne tuppasivat olemaan laadullisesti vähän sitä sun tätä. Kaikki klassisimmat flipperit ovat varhaisempaa materiaalia, ja yksi klassisimmista on Slamball (Synapse Software, 1984).

Itsellenikin tämä on yksi varhaisimmista, sillä jos en väärin muista, Slamball päätyi ihan ensimmäiselle Konica-kasetilleni silloin kun rupesin kavereilta pelejä kopsailemaan. Se on siis todennäköisesti ensimmäinen pelaamani kuusnepa-flipperi, ja paljon huonommallakin olisi voinut aloittaa. Slamball on, Synapse Softwaren normaalin tason mukaisesti, korkealaatuinen tuote. Periaatteessa ihan vain flipperi, mutta millainen: kaikista niistä pientä pikselipalloa yhdellä ruudulla pompottaneista poiketen tässä ollaan monen ruudun kokoisen pelitaulun äärellä, pallo on iso kuin mikä, ja ruutu vierii sitä seuraten. Mailoja ei ole vain taulun alalaidassa, vaan pitkin matkaa siellä täällä, mikä kieltämättä tekeekin pelistä pelattavan – muutenhan tässä saisi vain seurailla pallon matkaa kohti pohjalla odottavia jauhavia hampaita. Iloisesti hymyilevän pallon murskaantuminen näiden hampaiden väliin ilmeen hyytyessä on muuten kerrassaan ikimuistoinen näky. Miten outo mutta samalla onnistunut idea onkaan antaa tälle holtittomasti poukkoilevalle kuulalle persoonalliset piirteet!

Teknisesti Slamball on moitteeton. Kuten sanottu, pelin toiminnan kannalta elintärkeä ruudunvieritys on toteuttu taidolla, ja grafiikka on muutenkin nättiä. Mailat tottelevat napakasti komentoja, ja pelipöytää voi tuuppiakin oikein tosissaan. Taustalla soi hiljainen ja ärsyttämätön klassinen sikermä, josta ainakin Bachin ja Griegin säveliä voi bongailla. Jos onnistuu pallolla keräämään kaikki ympäri pelitaulua ripotellut nappulat, saavuttaa kakkoslevelin, ja hämärä muistikuva on, että se tarkoitti erilaista flipperitaulua. Vai muistanko väärin? Hyvä jos kerran tai kaksi tämän tehtävän sain suoritettua, mutta väliäkö sillä – tärkeintähän flippereissä on highscoren takominen, ja komeita pistesaaliita Slamballissa kyllä sainkin. Tähän tuli, kuten kaikkiin hyviin flippereihin, palattua vuosien kuluttuakin aina vain uudestaan, ja aina peli vei mennessään. Pakkohan gameoverin jälkeen oli ottaa taas uusi kierros. Loistava peli tämä on yhä edelleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s