#246 – Hugo

H 246 Hugo

Kaikkihan me 90-luvulla rakastimme Hugo-peikkoa, tuota nasevasti sanailevaa ja velmusti virnuilevaa mörrimöykkyä, joka levitti tietokonepelaamisen riemua koko kansalle tv:n kautta aikana, jolloin yhtenäiskulttuuri oli vielä kovasti voimissaan. Tai jos emme niinkään itse ohjelman päähenkilöstä välittäneet, niin Taru Valkeapäätä ainakin katseli mielellään – kyllä kyllä, jo kauan ennen Jaana Pelkosta ja Tilttiä oli tuottajaportaassa huomattu, että videopeliohjelmat vaativat ehdottomasti juontajakseen nätimmänpuoleisen nuoren naisihmisen. Mikä kyllä ihan hyvä olikin, koska pelinähän tämä tanskalaislähtöinen ilmiö oli täyttä tuubaa: muutamiin joko/tai-valintoihin perustuva kotoa puhelimen välityksellä pelattava kuivikas kujanjuoksu, jonka pelaaminen oli varmasti tylsää, mutta tuskin niin tylsää kuin katsominen. Useamman vuoden ohjelma silti Suomessakin pyöri, joten kaipa kansalle kelpasi.

Hugo (Silverrock Productions, 1991) ilmestyi myös kotikoneille. Ohjelma alkoi Tanskassa vuonna 1990, kotiversiot saatiin kauppohin jo seuraavana vuonna, mutta koska Suomen telkkariin Taru ja Hugo saapuivat vasta 1993, tarkoitti tämä sitä, että pelin piraattiversio saapui maailmalta luokseni vuosia ennen kuin minulla oli hajuakaan että mikä viritelmä tämä oikein on. Suoraan sanoen peli vaikutti aivan kammottavan ankealta, mutta olihan siinä iso ja tavallaan näyttävä grafiikka. Sisältöä ei kuitenkaan ollut nimeksikään, mitä vielä haittasi se, että peli ilmestyi ainoastaan moduulimuodossa, mikä tarkoittaa, että disketille siirretty piraattiversio latailee koko ajan dataa kuin mielipuoli, ja peli etenee muutaman sekunnin pätkissä. Välillä Hugo ilmestyy ruutuun, kuten tv-ohjelmassakin, laukoen nasevia kommenttejaan. Puhesamplet ovat tosin tanskaksi, joten sisältö jää hämäräksi.

Ei tässä kyllä kuusnelosella oikein mitään pelattavaa ole. Kenties jos olisi se alkuperäinen moduuli jota pystyisi ilman jatkuvaa pätkimistä pelaamaan, mutta siltikin tämä olisi vain juoksua loputtomissa kaivostunneleissa – mitään muita tv:ssä nähtyjä tasoja ei tässä taida olla mukana. Kyllähän peli vähän kummastusta herätti silloin joskus. Tanskalainen julkaisu, näyttävä grafiikka ja sampleja, paljon nimiä krediiteissä… Tuntui jotenkin paljon suuremmalta produktiolta kuin mitä onneton pelintynkä olisi ansainnut, ja selvisihän syy tähän sitten lopulta kun Hugo pamahti koko kansan tietoisuuteen pari vuotta myöhemmin. Mutta ei tästä kuusnelosen historiaan ole jäänyt muuta mainittavaa kuin Jens-Christian Huusin (demoscenellä nimikirjaimillaan JCH tunnettu) laatima mukavan ponteva tunnusmusiikki. JCH oli scenen lemppari, ja jatkuvasti vuosien ajan kaikkien muusikko-rankinglistojen ykkönen. Itseäni aikanaan vähän tuo ärsytti, koska mielestäni parempiakin tekijöitä löytyi, ja ärsytti myös tämä Hugon tunnari, joka nousi aivan naurettavaan suosioon, ja tuli pian pelin ilmestymisen jälkeen vastaan kaikkialla: demoissa, crack-introissa, kaikenlaisten viestien, tiedotteiden ja diskmagien taustalla. Kuusnelosen Hugon tunnari on varmasti 90-luvun alkupuolen säännöllisimmin kuulemani musiikillinen teos. Silloin tämä bassovoittoinen pomppupoppi ärsytti pahasti, nyt voin todeta sen olevan ihan mainio tsyge. Niin aika kultaa muistot.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s