#244 – Zoomerang

Z 244 Zoomerang

Äkkivilkaisulla voisi kuvitella, että Zoomerang (Atlantis Software, 1991) on juuri minunlaiseni peli: puzzlevivahteista toimintaa jossa edetään huoneesta toiseen vaatimusten alati kasvaen. Tämänlaisestahan minä kyllä tykkään, mutta Zoomerang menee metsään heittämällä kuvioon yhden syvästi vihaamani ja aika tasaisesti vastaan tulleen elementin: koskaan pysähtymättömän päähenkilön. Pelaajan näennäis-ohjaama vihreä pallo kiitää menemään, yleensä kohti tuhoaan, ja se on tarkoitus saada joka ruudussa oviaukkoon ja matkalle kohti seuraavaa pykälän verran tappavampaa lokaatiota. Pelaajan tehtäväksi jää ohjailla kursoria, ja käännellä sillä ruuduntäytteenä olevia peilejä eri kulmiin, jotta pallo kimmahtelisi oikeaan suuntaan. Valitettavasti vain 90 asteen ponnahdukset ovat mahdollisia, joten melko mekaanista eteneminen on, mutta oli millaista tahansa, niin silti tämä on ihan jumalattoman turhauttava peli.

Atlantis Softwarelle pisteet yrityksistä omaperäisyyteen. Vuonna 1991 kuusnelonen oli jo täällä aiemmin mainitsemieni söpöjen tasohyppelypelien invaasion kohteena, ja siinä sopassa tällainen outolintu kyllä erottui edukseen. Valitettavan nopeasti peliä pelatessa tulee kyllä selväksi, että pelkkä outo idea ei riitä – myös esim. pelin testaus ajan kanssa olisi paikallaan. Zoomerang on menolippu suoraan raivohulluuteen. Ei riitä että pallon holtiton poukkoilu päin energiaa syöviä esteitä on jatkuvaa ja uhkana käytännössä joka suunnalla – on myös silkkaa sadismia, että jokaisen uuden huoneen ensimmäinen este ponnauttaa pelaajan aina takaisin edelliseen, ellei sitä ehdi sekunnin sisällä kääntää osoittamaan toiseen suuntaan. Olen normaalisti kohtuullisen zen, mutta en minäkään kaikkeen taivu, ja Zoomerang oli minulle liikaa.

Peli tuli luokseni tuoreeltaan samoihin aikoihin kuin luin Zzap!64:stä sen arvostelun, jonka loppuarvosana muistaakseni oli naurettavan korkea; kun kuusneloselle julkaistujen kaupallisten pelien määrä väheni rajusti 90-luvun alussa, oli ainakin Zzap!in arvostelijoilla selvä tendenssi olla suututtamatta vähiä mainostajiaan, ja lukuisat olivat ne karmeat rupupelit, joita lehti parin viimeisen elinvuotensa aikana kehui. Surullista seurattavaa – semmitenkin, kun lehden ulkoasukin samaan aikaan muuttui infantiiliksi lastenlehti-imitaatioksi. Mutta yksi asia Zoomerangin arvostelusta on jäänyt mieleen. Pelin alkuruudussa nimittäin ilmoitetaan musiikin tekijäksi taiteilija nimeltä ”Nice Noise”, ja Zzap!in arvostelijan mukaan nimi onkin osuva, kunhan poistaa siitä tuon ensimmäisen sanan. Aika kamala päänsäryn lailla hermoon käyvä jolkotus tämän stressihetken taustalla soikin, joten samaa mieltä on oltava.

Mutta taas kerran on todettava samaa kuin olen tämän blogin kuluessa todennut jo monesta tällaisesta puzzlehenkisestä pelistä: mainion nykyversion kosketuslaitteelle tästä saisi. Enkä kyllä oikeastaan epäile, etteikö noin miljoona tähän ideaan pohjautuvaa jo olisi tehtynäkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s