#240 – Fire Ant

F 240 Fire ant

Rakastan ötököitä, mikä ajatellen on harmillista, että aiheesta tehtiin pelejä melko vähän. Fire Ant (Mogul Communications, 1983) oli kopiona kokoelmassani jo varhain, mutta varsinkin tämänkaltaisesta realistisesta vinkkelistä pieneläinten elämää lähestyviä pelejä ei sitten montaa muuta ollutkaan (Savage Pond oli… mutta vieläkö muita?). Toki realismi on laitettava lainausmerkkeihin, mutta ainakaan mukana ei ole ukkoa aseiden kanssa, avaruusaluksia tai muuta tylsää. Fire Ant sijoittuu muurahaispesän käytäviin, jossa pelaaja ohjaa murkkua, skorpionit ovat vallanneet kotikolot ja kuningatarkin on kaapattu. Pelastushommiin siis.

Julkaisuvuonnaan Fire Ant on ollut varsin monipuolinen peli. Jokainen ruutu on oma pieni puzzlensa, jossa on kerättävä oikeat esineet vihollisia varoen jotta eteneminen seuraavaan lokaatioon ja kohti kuningatarta onnistuu. Mitään korkean tason aivopähkinöitä ei nyt sentään ole tarjolla, mutta onpa kuitenkin osattava mennä oikeaan aikaan oikeasta välistä ja käyttää oikea avain oikeaan oveen. Niin siis avaimia ja lukkoja ja muuta pientä tässä murkkupesässä on, mutta realismin nimessä voidaan ne kuvitella vertauskuvallisiksi. Ehkä ne esittävät feromoneja.

Onhan toki selvää, että Fire Ant on aikansa tuote monessa mielessä. Ei pelaaminen mitään juhlaa ole, eikä pidemmän päälle voine kyllästymistäkään estää, mutta kyllä tässä oli jotain kiehtovaa silloin joskus. Kenties vain aihepiiri, kenties ruutujen vaihtelevuus – paikasta toisenlaiseen mennessä syntyy tunne suuresta ja monien vaarojen ja sokkeloiden täyttämästä muurahaispesästä ihan onnistuneesti. Olisihan tästä skenaariosta saanut ihan pelkän tasohyppelynkin väännettyä, että siitä pointsit pelin laatija Mike Wackerille. Sananen muuten kyseisestä miekkosesta: Gamebase 64 -tietokanta nimittäin listaa hänen koodaamiaan pelejä kolmetoista – joista 11 on ilmestynyt vuonna 1983. Siinä sitä mallia pelejään vuositolkulla nysvääville nykykoodaajille. Muita krediittejähän noissa peleissä ei sitten juuri olekaan, eli yksin on Mike pistänyt tuulemaan. Valtaosa peleistä näyttäisi olevan viivasuoria kopioita aikansa arcade-hiteistä, mutta on siellä sitten jokunen Fire Antin kaltainen oikein omaperäiseltä vaikuttava teoskin joukossa. Onpa Mike ollut kyllä esimerkillinen ahertaja. Kuin muurahainen konsanaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s