Onnistuneilla kolikkopelikäännöksillä sai itselleen kasibittisten kotikoneiden valtakaudella kovan maineen, ja Bubble Bobblen ja Bionic Commandon jälkeen Software Creations -niminen jengi oli ainakin kuusnelosen puolella kukkulan kuningas. Tämän vuoksi LED Storm (U.S. Gold / GO!, 1989) oli etukäteen odotetumpi tapaus kuin se ehkä olisi muuten ollutkaan – tiedettiin että Software Creations kääntää pelin kotikoneisiin, joten luvassa tiedettiin olevan taas ihan peijakkaan pelattavaa arcadeviihdettä.
Ehkä niinkin, mutta ei osaavinkaan porukka ihmeisiin pysty, jos peli on alunperinkin korkeintaan ok. LED Storm on ikään kuin modernisoitu versio vanhasta kunnon Spy Hunterista, mutta tässä on taas unohdettu se fakta, että usein yksinkertaisuus on kaunista. Lievästi ampumista ja takaa-ajoa ja sen sellaista jo valmiiksi yhdistäneeseen kilpa-ajoklassikkoon on nyt ympätty ramppeja, kerättävää sälää, enemmän törmäiltävää ja väisteltävää ja tuloksena on aika kaoottinen sekametelisoppa. Kovaa mennään, mutta jotenkin hengettömästi, sanoisinko persoonattomasti. Tämä kyllä ainakin minun nähdäkseni vaivasi monia kolikkopelikäännöksiä; mahtoiko sitten syy olla peleissä vai siinä, että tekijät operoivat jonkun toisen laatiman hengentuotteen parissa, tiedä häntä. LED Storm on silti peli, joka ei hetkeksikään sytytä pelihimoja. Tämä futuristinen romuralli on liian hektinen ja kaoottinen ja tämän myötä ärsyttävä heti ensisekunnista alkaen, ja vaikka ihan nätti parallaksivieritys onkin mukana ja varsinkin Tim Follinin tunnusmusiikki on hyvää, on grafiikka muuten rujoa, ja kuten sanottu: persoonallinen ote puuttuu.
En tarkemmin muista missä yhteydessä LED Stormiin törmäsin, mahdollisesti se oli mukana jonkun kaverin ostamalla kokoelmalla, mutta epäilen ettei ainakaan itseltäni peliä koskaan löytynyt. Tosiaankaan se ei ole jättänyt suuria muistijälkiä; parhaiten on jäänyt mieleen tunnusmusiikki ja se, että sen soundeja sai plussaa ja miinusta painelemalla muutettua. Jihuu.
Run / Stop - Restore 