#206 – Chip’s Challenge

c 206 chip's challenge

Meilläpäin maailmaa kahdeksankymmentäluku oli kotitietokoneiden kulta-aikaa, mutta vuosikymmenen vaihtuessa alkoivat pelikonsolit nostaa päätään. Itse en niihin koskaan törmännyt, mutta esimerkiksi MikroBitissä alkoi pelikoneista olla juttua vähän väliä, ja yksi kovasti hehkutettu oli Atarin kannettava Lynx, joka, näin muistelen, vaikutti niin kovalta jutulta, että oli ainakin välituntipuheissa ostoslistalla niin itsellä kuin muutamilla kavereillakin. Yksi Lynxin ensimmäisen aallon peleistä oli kerrassaan kiehtovalta vaikuttanut puzzlepeli, joka taisi ollakin koneen ykköshitti – ainakin siinä määrin hyväksi peli havaittiin, että se kääntyi kaikille muillekin mahdollisille formaateille pikapuoliin. Valitettavasti kuusnelosversiona Chip’s Challenge (Epyx, 1990) on vähän lepsunpuoleinen julkaisu. Kunpa vaan olisivat ne Epyxin omat 80-luvulla megapelejä tehtailleet tekijät olleet asialla… Mutta eiväthän sellaiset vanhat parrat enää vuonna -90 vilkaisseet kuusneloseen päinkään, joten käännöstehtävä ulkoistettiin brittiläiselle Images-tiimille, jonka meriittilista ei ole hääppöinen.

No joo, ei tämä nyt huonokaan ole… mutta on pelin grafiikka kyllä 90-luvun peliksi häkellyttävän rumaa, eikä animointia ole käytännössä ollenkaan, vaan liikkuvat asiat etenevät ruudulla lähinnä hypähdellen sijainnista seuraavaan. Musiikki on kolhoa ja muut äänet puuttuvat. Mutta sentään pelattavuus on kohdallaan; melkoinen tumpelo olisi pitänyt ollakin sen, joka näin yksinkertaisen peruspelin onnistuu sössimään. Chip’s Challenge onnistui puutteistaan huolimattakin minut hetkeksi koukuttamaan olemalla juuri omaan pelimakuuni täsmäiskevä tuote: melko puhdas puzzlepeli, joka oli kuitenkin puettu näennäisen toimintapelin kuosiin. Äkkivilkaisulta yksinkertaisen näköinen pelimaailma sisältää lukuisia eri tavoin toimivia elementtejä (työnnettävät laatikot, värikoodatut ovet ja avaimet, liukuradat, teleportit… tässä on kaikki!), joita sekoittelemalla sokkeloisiin kenttiin on saatu sadoittain eksponentiaalisesti vaikeutuvia tasoja. Kyllä tämän kanssa tuli aikaa tuhlattua sitten kun oli päässyt yli siitä miten rumalta peli näyttää.

Julkaisuajankohdasta johtuen Chip’s Challenge ei kuitenkaan tainnut olla mikään pitkäkestoinen addiktio – en vaan enää tuohon aikaan pelannut pelejä juurikaan, mutta kyllä Chip haasteineen pysyi mielessä, ja kun peli sitten muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyi Windows Entertainment Pack -versiona IBM PS/1 -laitteistolleni, niin se vihdoin paitsi näytti siltä kuin Lynx-esikuvansa, oli myös entistä sutjakkaammin etenevä ja siten vielä pykälän pari pelattavampikin kuin kuusnepaversio.

Atari Lynx tuli ja meni eikä lopulta jättänyt kovin suurta jälkeä pelikoneiden historiaan. Chip’s Challenge sen sijaan jatkoi kulkuaan, ja on paitsi jatkanut kääntymistään eri koneille, myös saanut jatko-osiakin vuosien mittaan. Vastaavan tyylisiä pelejä ei tainnut hirveästi vielä tuolloin olla: arcade-elementit minimiin typistäneitä puzzlepelejä, joissa yksi ongelma = yksi taso. Myöhemminhän nämä ovat kasvaneet omanlaiseksi genrekseen, ja kun 2000-luvun alkuvuosina jonkin aikaa pelailin paljon erilaisia flash-pelejä selaimella, näitä Chipistä muistuttavia teoksia tuli vastaan tusinamäärin. On alkuperäisessä silti tiettyä viehätystä näiden vuosien jälkeenkin, tosin itselleni se Windows-versio taitaa kuitenkin olla nostalgisempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s