#189 – Booga-boo

B 189 Booga-boo

Kuusnelosen alkuaikojen peleissä on vahvaa pioneerihenkeä. Kun pelien kuvasto, ideointi tai toteutus eivät ole vielä vakiintuneet, on näiden parin ensimmäisen vuoden julkaisujen joukossa paljon teoksia, jotka eivät näin jälkikäteen oikein sovellu mihinkään kategoriaan. Tästä esimerkkinä espanjalaista alkuperää oleva Booga-boo (Quicksilva, 1984), jossa pelaaja on vieraalle planeetalle eksynyt kirppu (!) joka putoaa surrealistisia maastonmuotoja vilisevään kuoppaan ja sieltä pitäisi päästä takaisin maan pinnalle. Homma selvä?

Tämä peli on arvosteltu joissakin vahimmista MikroBitin numeroista joita arkistoistani löytyy, mutta eri nimellä (koska oli Amstrad-versio, ja Amstradille moni peli julkaistiin uudestaan epäonnisen Roland-maskotin nimellä varustettuna). Itselleni peli saapui vasta diskettiaseman myötä vuonna 1990, jolloin viehätyin sen vähän unenomaisesta tunnelmasta. Pelaajalla tosiaan on vain yksi tavoite: montun pohjalla ollaan ja ylös pitäisi ponkaista. Ohjausmetodi on oivallisen omaperäinen: käännetään kirppu osoittamaan joko oikealle tai vasemmalle, sitten painetaan firenappi pohjaan. Riippuen painalluksen pituudesta kirppu sitten hyppää tietyllä voimakkuudella loikan jyrkkyyskulman ollessa sitä suurempi mitä enemmän poweria on tarjolla. Siinä ainoa tapa liikkua; oikeastaan ainoa tapa tehdä mitään. Aseita ei ole, mikä muodostuu ongelmaksi niillä main, kun kuopan yläreunalta lämpöhakuisesti kirppuparkaa kohti syöksyvä petolintu saavuttaa pelaajan, missä menee sellaiset 20-30 sekuntia pelin alusta. Elämiä on tasan yksi, sen mentyä on game over ja paluu alkuruutuun.

Leppoisaa ja aika viihdyttävää puzzlehenkistä loikkimistahan tämä olisi ilman sitä petoeläintä, mutta, arvelen, peli olisi tällaisena aika lyhyt, koska noin neljällä onnistuneella loikalla on jo mahdollista päästä hyvin lähelle maan pintaa. Ei se ihan niin helppoa ole miltä kuulostaa – maastonmuodot on pirullisesti aseteltu niin, että vain hyvin tietynlaisessa kulmassa joistakin väleistä pääsee livahtamaan, ja epäonnistunutta hyppyä seuraa yleensä aina putoaminen takaisin pohjalle. Silti tulee vähän sellainen vaikutelma, että saalistajaeläin on lisätty vasta loppuvaiheessa, kun on havaittu että hyvin hyppien Booga-boo on mahdollista selvittää alle minuutissa. Tällaisena ei tasan varmaan ole. Liekö mahdollista lainkaan, ei meikäläisen hermoilla ainakaan koskaan ollut. On myös todettava, että se pelin alkaessa nähty animaatio, jossa kirppu pomppii maastossa kaikessa rauhassa kunnes putoaa kuoppaan on ihan kiva – mutta kun sitä ei voi ohittaa, ja sen joutuu jokaisen epäonnistuneen pelin jälkeen katsomaan aina uudestaan, se käy pikkuhiljaa nyppimään.

Sympaattinen pelihän Booga-boo silti yhä on. Pidän omaperäisestä ohjausmetodista ja kauniista maastografiikasta, kirppu itsessäänkin on aika veikeän oloinen otus. Paljon laajempaankin peliin olisi ollut ainekset kasassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s