#188 – Donald Duck’s Playground

D 188 Donald Duck's playground

Peliä voinee pitää pitkäikäisenä, kun olen sitä itse 80-luvulla pelannut, ja kun pari vuotta sitten testailin emulaattoria, halusi silloin kymmenvuotias tyttäreni kokeilla tätä testikappaleeksi valitsemaani peliä ja viihtyikin sen ääressä sitten pitkään. Donald Duck’s Playground (Sierra On-Line, 1984) on tämä aikaa oivallisesti kestänyt teos, ja totta kai ymmärsin jo varhaisteininä, että kyseessä oli nuoremmille suunnattu peli – ja siitäkin huolimatta oli helppo todeta että laatutuotteen äärellä ollaan.

Tässä Ankkalinna-lisenssissä pelaaja saa ohjatakseen Aku Ankan, joka on ottanut tehtäväkseen rakentaa veljenpojilleen unelmien leikkikentän. Tähän vaaditaan tietenkin paljon hienoja välineitä (liukumäkiä, kiipeilyverkkoja, sun vaikka mitä), joiden hankkimiseen tarvitaan rahaa, jota saa tekemällä työtä – kerta kaikkiaan perustasolle menevä lievästi opettavaiseen kallellaan oleva peli siis on kyseessä. Käytännössä tämä hoituu siten, että tarjolla on pieni kadunpätkä: toisella puolella neljä työpaikkaa joissa käydä tienaamassa roposia, toisella puolella muutama leikkipuistovälineitä myyvä puoti. Varsinainen peliosuus koostuu tietenkin niistä työpaikoista, jotka ovat kaikki eri tavalla simppeleitä pikkupelejä. Ehdottomasti viihdyttävin on hedelmäkauppa, jossa Akun pitää napata rekan lavalta lentäviä hedelmiä ja kopin saatuaan pudottaa ne oikeaan laatikkoon. Iso grafiikka on nättiä, ja ohimennyttä heittoa seuraava Akun kiukkuinen märmätys sai kymmenvuotiaan nauraa räkättämään ääneen. Muut pelit ovat ok nekin, mutta hedelmäkaupan vauhdikas tempo nostaa sen yli muiden. Havaintokykyä ja yhdistelytaitoa ne kaikki muutkin vaativat, mutta varsinkin lelukauppa on vähän puiseva pitkine kävelymatkoineen.

Grafiikka on todella hyvää. Hahmot ovat tunnistettavia (muutama muukin tuttu Akun lisäksi esiintyy), ja varsinkin päähenkilön vaappuva kävelyanimaatio on onnistunut. Disney-sarjakuviin tottuneelle pelin tunnelma on ehkä hivenen outo; pikemminkin tämä maailma on kuin jostakin alle kouluikäisten kuvakirjasta, mutta samapa tuo, sympaattinen teos kyseessä on silti. Ja sen leikkikentän kokoamisessa on kivasti vapaat kädet: itse saa valikoida mitä laitteita sinne ostaa ja miten ne asettelee paikoilleen, ja itse pääsee satunnaisella veljenpojalla paikkaa kokeilemaankin. Kova on meno, kun keinussa keikutaan, trampoliinilla hypitään, verkossa kiivetään ja sitä rataa.

Donald Duck’s Playground on siis miellyttävä ja huolella tehty peli, jota kelpaa muistella. Hauskana triviatietona pelin on ilmeisesti grafiikkaa ja ääniä myöten laatinut Al Lowe, joka vain pari vuotta tämän jälkeen laati Sierralle ensimmäisen Leisuresuit Larry -pelin, millä tiellä onkin pysytellyt siitä lähtien. Olisi miehellä ollut lastenpelien puolellakin homma hallussa kyllä.

2 comments

  1. Jani · 3 joulukuun, 2018

    Apropoo Lowe: tämä legenda myy parhaillaan lähdekoodikätkönsä sisältöä Ebayssä. Disney-pelienkin pitäisi olla tulossa.

    Tykkää

  2. ugus · 4 joulukuun, 2018

    Mainio homma. Varmaan aikamoisia aarteita löytyy vielä yhden sun toisenkin legendaarisen tekijän pöytälaatikosta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s