#186 – RBI 2 Baseball

R 186 RBI 2 baseball

Urheilupelit olivat ylivoimaisesti suurin sellainen genre joka ei puhutellut minua juuri lainkaan. Eivät sitä tehneet sanottavasti myöskään esim. tekstiseikkailut, mutta niitä liikkui vähän, eri urheilulajeja simuloivia tekeleitä sen sijaan oli kertakaikkiaan tulvimalla. Enkä nyt väitä etteikö sieltä hittejäkin olisi löytynyt – pelkästään jalkkispeleistä tulee mieleen parikin sellaista joita tuli ihan ajatuksella pelattua jonkin aikaa, mikä tietenkin tarkoittaa silti vain äärimmäisen pientä otantaa kaikista kuusnelosen jalkapallopeleistä.

Pesis muuttui digimuotoon aikalailla harvemmin. Legendaarisin kuusnelosen baseballpeleistä on Accoladen Hardball, jonka muistan nähneeni ruudulla kyllä, mutta jota en usko itse koskaan pelanneeni. Peli tunnettiin kaveripiirissä siitä että siinä oli tosi hyvä grafiikka, mutta eiköhän baseball silti ollut lajina sen verran vieras ettei kukaan tähän vanhaan klassikkoon koskaan ajatuksella paneutunut. Ja olisinpa nauranut jos joku olisi tullut sanomaan että joskus pelaan kokonaisen kampanjan baseball-pelin kanssa. Vieläpä pitkällä 90-luvun puolella, kamoon. Mutta niin vain kävi, että kun RBI 2 Baseball (Domark, 1991) kolahti maailmalta postilootaan niin kokeeksi sen pyöräytin käyntiin ja pelin suoraviivainen arcadehenkinen toiminta nappasi samantien kiinni.

Faktat tiskiin: RBI 2 Baseball ei kuusnelosella ole mikään huipputaidolla tehty laatutuote. Grafiikka on palikkaista ja huonosti animoitua, ääniä ei muutamaa piippausta ja kopsahdusta lukuunottamatta ole ja jotenkin kömpelö yleisvaikutelma on alati läsnä – latailuakin on pelin kokoon nähden aivan liikaa. Mutta koska kyseessä on alunperin Nintendolle julkaistu Namcon Japanissa suunnittelema toimintapeli niin ei kai sellainen voi olla kuin pirun pelattava. Ja tämähän on. Parin pikkuvalikon kautta lähdetään liikkeelle, sen jälkeen toiminta on ripeää ja intuitiivista. Lyönnit, syötöt, pallon koppaukset ja heitot tapahtuvat pelaajan ohjaamina, onneksi lyöjät sentään juoksevat pesille omatoimisesti. Ja vaikka animaatio onkin kökköä, huvitti pallon perään syöksyvä takakentän väki kyllä – varsinkin mätkähdellessään rähmälleen nurmelle. Ja voi sitä tunnetta kun onnistuu mäjäyttämään pallon suoraan stadionin takaseinän yli horisonttiin ja (erittäin kömpelön näköinen) ilotulitus räiskähtää taivaalle…

No joo, vaikka tätä muistankin innolla jonkin aikaa pelanneeni, niin arvelen kuitenkin, ettei tämä innostus kauaa kestänyt. Yhden viikon illat siinä on ehkä vierähtänyt, sitten oli kaikki tarjolla oleva jo nähty. Mutta kyllä tämän ihan sinne pelaamieni joukkueurheilupelien viihdyttävimpään kärkeen voi edelleen sijoittaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s