#181 – The Great American Cross-Country Road Race

G 181 Great american cross country

Kaikki kunnia heille, jotka sinnikkäästi yrittivät saada aikaan toimivan kolmiulotteisesti vierivän autopelin kuusneloselle, mutta ei sellaisia kyllä juurikaan ollut. 90-luvun lähestyessä muutamat guruimmat koodinvääntäjät pääsivät jo lähelle, mutta mitä kauemmas 64-historiassa mennään, sitä masentavampia yritykset tuppaavat nyt nähtynä olemaan. Ja silti niitä oli – runsaasti jopa. Ilmeisesti genre miellytti pelaavaa yleisöä; nämä olivat kolikkopeleinä suosittuja, joten niitä tykättiin kai sitten pelata kotonakin.

Itse en niinkään. Ylhäältä kuvatuista autopeleistä tykkäsin kyllä (esim. Championship Sprint) kovastikin, mutta tämän realistisemman näköisen lajityypin edustajat olivat vähän niin sun näin. Oli siellä ihan kohtuullisen pelattaviakin joukossa, mutta kuten sanottu, vasta kuusnelosen elinkaaren loppupuolella. The Great American Cross-Country Road Race (Activision, 1985) on paitsi mahtavasti otsikoitu, myös vielä pykälän keskimääräistä ajopeliä kunnianhimoisempi. Näkymä on perinteinen 3D: pelaaja saa ihastella autonsa takapuskuria, tie katoaa edessä horisonttiin. Mutta nyt ajellaan läpi Yhdysvaltojen manneralueen, etapit saa valita useasta haluamastaan, on maastojen ja vuorokaudenaikojen vaihtelua sun muuta. Ja, valitettavaa kyllä, vauhdin illuusion täydellinen puuttuminen. Vuonna 1985 oltiin vielä noin vuoden verran edellä mullistavaa Outrunia, jonka käyttämä raidoitustekniikka oli ehkä karmean näköinen, mutta ainakin vauhdikas, ja antoi suuntaviivat todella monille tuleville kuusnelos-ajeluille. Vielä tässä pelissä liikettä ei siis aisti muusta kuin valonnopeudella ohi vasemmalta ja oikealta kiitävistä kanssakilpailijoista. Auton vaihtuvan nopeuden voi päätellä vain nopeusmittarin lukemaa tarkkailemalla, tie on pääasiassa suora, mutta satunnaisissa mutkissakin se tuntuu lähinnä vispailevan kuin merisairas käärme. Enkä nyt edes ala urputtaa siitä, että kontrollit ovat kovin monimutkaiset ja ”ENGINE BLOWN” ilmestyy ruutuun yleensä parinkymmenen sekunnin kiihdyttelyn jälkeen.

Silti karttaruuduista sun muista on aistittavissa että TGAC-CRR on ollut tekijöilleen tärkeä projekti johon on panostettu. Alkuruudulla tekstiä vaihteva pakokaasuefekti on sitäpaitsi aivan himmeän hieno, ja sopisi hyvin johonkin 90-luvun alun demoon – sitä katselee mieluummin kuin turhautuu itse pelin parissa. Minulla oli tästä kopioversio kasetilla, josta kaiketi puuttuivat kaikki disketiltä löytyneet vaihtoehtoiset radat, joten sen pelaaminen oli vielä pykälän laajempaa versiota tylsempää. Ei jäänyt kuusnelosen ajopelien historiankirjoihin tämä tekele. Yrityksestä silti pointsit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s