#178 – V

V 178 V

Katsohan tarkkaan kuvaa jonka olen tähän tekstin oheen valinnut. Noin, nyt olet nähnyt kaiken mitä pelillä V (Ocean, 1986) on tarjota. Juuri tuosta näkymästä peli alkaa ja tuosta näkymästä ei sitten koskaan päästä mihinkään, koska kulun estävät ruudunmitan päässä toisistaan sijaitsevat voimakenttäovet. Tv-sarja V oli aikansa isoimpia megahittejä ja mukavasti traumatisoi meikäläisenkin kymmenvuotiasta ikäluokkaa aikoinaan muutamine kohtauksineen. (ihan kevyesti jäi mieleen mm. ne rakeiset uutiskuvat liukuhihnalla ruuaksi kuljetettavista ihmisistä) Mutta kuten tuohon yhtenäiskulttuurin aikakauteen kuului, kaikki sitä katsoivat. Tuli muistaakseni vielä ihan kokoperheen katseluaikaankin töllöstä. Olisi siis luullut että kun lisenssihirmu Ocean tarttuu peliin, tuloksena on… no, Oceanin tietäen tuloksena saattoi kyllä olla ihan mitä tahansa. Mutta Ocean otti ja yllätti kaikki siten, ettei tuloksena ollut juuri mitään.

Yksi kaveri osti V:n ihan tuoreeltaan, ja pitihän sitä päästä pelaamaan. Pahaenteisesti heti alussa iski pettymys, kun pelissä ei ollut lainkaan musiikkia – mykkä alkuruutu vain vähine teksteineen (sikälikin siis koko pelin voi kokea tuota yllä olevaa kuvaa katsoen, ettei siinä ole mitään varsinaista äänimaailmaa). Peli alkoi ja näytti hyvältä: oikein nätti avaruusaluksen sisus, pieniä robotteja singahtelemassa käytävillä, hyvin animoitu päähenkilö hölköttelemässä eestaas… ja törmäämässä kolmen askelen päässä läpäisemättömään esteeseen kummassakin suunnassa.

V kuuluu samaan sarjaan kuin Raid Over Moscow ja Knightmarepelejä joita emme koskaan nähneet alkuruutua pidemmälle. Ilmeisesti, tämän olen nyt internetistä oppinut, ovista tosiaan on mahdollista päästä, mutta yhtä lailla olen ymmärtänyt että erittäin moni ei koskaan päässyt. Toimenpide vaatii alien-kielisen koodisanan syöttämisen ruudun alalaidassa olevaan käyttöjärjestelmään, mikä, sen paremmin toimintaohje kuin koodisanakaan, ei ilmeisesti selviä pelin mukana tulevista ohjeista, ja vaikka olisi selvinnytkin, tuskin me kymmenkesäisinä ikinä pelien ohjeita lueskelimme. Niin että siihen jäätiin. Pelin ensisekunteina muutama robotti lentää voimakentän läpi ammuttavaksi, sitten nekin loppuvat. Siinäpä sitten vietettiin aikaa limbossa. Jonkin aikaa ihmeteltiin käyttöjärjestelmän käsittämättömiä valikoita joita tuntui riittävän vaikka kuinka, sitten luovutettiin. Niin näppärän liskonlahtauskujanjuoksun tästäkin olisi saanut, eikä kukaan olisi mitään kummallisempaa kaivannut…

En kysellyt kaveriltani palasiko hän V:n pariin enää sen jälkeen kun sitä oli yhdessä kokeiltu ja muutamassa minuutissa turhauduttu. Ehkä ei. Tuli uusia pelejä, tai pelattiin niitä vanhoja suosikkeja. Nämä harmittavat virheostokset hautautuivat sinne pelihyllyn pohjalle, ja näitähän toki kaikilta löytyi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s