#177 – Petch

P 177 Petch

Alussa oli Segan kolikkopeli nimeltä Pengo. Se oli kohtalainen hitti vuonna 1982 ja käännettiin monille koneille; kuusnelonenkin oli saamassa omansa, joka kuitenkin levisi piraattikopioina maailmalle siinä määrin tehokkaasti, että kustantaja toteutti hätäratkaisun ja vaihtoi muuten valmiin pelin nimen toiseksi, toivoen täten että joku sellainenkin pelin ostaisi, jolla kopioitu Pengo jo kasetilta löytyi.

Uudelleenimettynä pelistä tuli Petch (Colosoftware, 1983), ja totta kai tämäkin versio crackattiin ääntä nopeammin ja levisi kautta maanpiirin niin että minultakin Petch löytyi useammalta kasetilta. Oli se kuulkaa villiä menoa tuohon aikaan; kovastihan kustantajat kaikenlaisia suojauksia peleihinsä yrittivät asentaa, mutta aina oli joku joka osasi paremmin. Ei tainnut montaa sellaista peliä olla kuusnelosen historiassa joka olisi ollut piraateille ylivoimainen pala. (ainakin yksi tulee kyllä mieleen, siitä myöhemmin)

Mutta Petch. Se on kyllä hauska peli – japanilaisen arcadesuunnittelun knowhow on vahvasti läsnä jo perusideassa, joka on samanaikaisesti omituinen ja toimiva. Pelaaja on pingviini, joka etsii jääkuutioiden alle piilotettuja munia. Ne löytyvät joko kuutioita tönimällä tai murskaamalla, eikä siinä mitään, leppoisaahan tämä olisi ilman ruudussa myös vaeltavia keltaisia möhkäleitä, jotka nekin murskaavat mielellään jääkuutioita, pingviineistä puhumattakaan. Petchin ”juju” on pelikentän pysymättömyys: sinne tänne liukuvat (ja jatkuvasti vähenevät) jääkuutiot muuttavat pelialueen muotoa radikaalisti, ja jäät ovat paitsi suoja vihollisilta (tiettyyn rajaan asti), myös ase: juuri näiden alle muuten avuton lintupolo voi liiskata öttiäisiä keskittyäkseen munanhakuprojektiinsa. Nerokas idea, toimiva design, grafiikkakin on hyvää (etenkin pingviinin animaatio highscore-ruudun pyrstönketkuttelutansseineen on aivan loistavaa), ainoana miinuksena pelin lievä hitaus. Paria vuotta myöhemmin tämä olisi jo osattu koodata sutjakkaammaksi. No joo, se taustalla luuppina soiva Popcorn-versio alkaa myös hitaasti käydä aivokudokseen.

Pengo (tai joku sen klooni) on muuten ainoa peli jota olen ikinä pelannut MSX:llä, tuolla Suomessa ilmeisesti kohtalaisen suositulla kotikoneella, jollainen yhdellä kaverilla oli. Kävin hänen luonaan silti pelaamassa vain kerran, ja vain yhtä peliä, jonka siis heti tunnistin, olihan Petch tuolloin jo omassa kokoelmassa. Hieman kismitti, että MSX:n pelissä (jolla oli joku ihan eri nimi ja teema, muuten sama peli) oli rutkasti parempi grafiikka ja äänet kuin kuusnepassa, mutta ei kai se ihme ollut – MSX:llehän sai ainakin Konamin, ehkä muidenkin Nipponin legendaaristen pelitalojen tuotteita moduulimuodossa. Eikä sielläpäin päästetty mitään puolivillaista markkinoille.

Nyttemmin nähtynäkin Petch on sympaattinen tekele, vaikka tosiaan tietystä muinaiskankeudesta kärsiikin. Arvelen, että muiltakin systeemeiltä kuin MSX:ltä löytyy tästä ideasta kuusnelkkua parempia versioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s