#175 – On The Tiles

O 175 On the tiles

Vaikka verkkopelaaminen onkin yleistynyt kunnolla vasta kauan kuusnelosen aikojen jälkeen, oli pelaaminen ihan mukavan sosiaalista puuhaa jo 80-luvulla. Toki koneen ääressä vietettiin paljon aikaa yksin, mutta jatkuvasti myös vierailtiin toisen kuusnepailijan luona; tämä siis aikana ennen kuin kopiot alkoivat levitä tyypiltä toiselle. Tai no, ostettiinhan pelejä vielä tuolloinkin, koska ennen diskettiaikaa kopioina liikkuvat pelit olivat muinaisia.

On The Tiles (Firebird, 1987) ei tainnut koskaan olla omassa kokoelmassani missään muodossa, mutta yhdellä kavereista se oli alkuperäisenä, ja yhden tai kaksi tällaista yhteispeli-iltapäivää tämänkin parissa on vietetty. Pelissä on näppärä perusidea: pelaaja on kulkukissa, joka kulkee öisen kaupungin kaduilla keräten kaloja (kylläkin kalanruotoja…) joita lojuu siellä täällä, yleensä katolla, mikä vähän hämmentää. Liikkeellä on myös monta muuta eläinlajia sammakoista lintuihin, kaikki tietenkin tappavia kissaan nähden, mikä kyllä sekin vähän hämmentää.

Ideatasolle On The Tilesin hyvät puolet sitten jäävätkin. Tai no joo: itse päähenkilön animaatio on hatunnoston arvoisesti toteutettu; todella kauniisti ja realistisesti liikkuva mustavalkoinen kissa miellyttää silmää. Harmi vain että tämä rotoskooppisen fotorealistinen ilmestys ei oikein istu muuhun grafiikkaan. Tausta on tasapaksua harmaata kaupunkimaisemaa, sinällään vielä ok, mutta kaikki muut eläimet ovat kirkkaanvärisiä sarjakuvamaisia spritejä, ihan eri pelistä, kenties jostain paljon tappavammasta ulottuvuudesta lähtöisin – ei ihme että kissakin heittää nämä kohdatessaan niin ripeästi henkensä. Aseita ei tietenkään ole, on vain loikittava ja kerättävä kalanruotoja, vältettävä kaikin tavoin kosketusta esim. lintuihin, jotka noin maallikon järjellä olisivat kissalle miellyttävämpää syötävää kuin perkeet. Ensivilkaisulla tilanne on kissan kannalta hyvä: energiamittari näyttää lukemaa 9999, on siinä varaa ottaa vähän hittiä. Mutta kun kissa miettii liikkeitään pitkään, laskuri harppoo alaspäin ajatuksennopeudella joka osumasta, ja henkikin lähtee melko satunnaisesti jossain lukemien 9000 ja 4000 välillä, niin turhautumista on tarjolla paljon ja nopeasti.

Ei tämä peli meitä montaa sessiota jaksanut viehättää. Kissan kaunis animaatio ja melodisesti (joskaan ei teknisesti) onnistunut tunnusmusiikki ovat pientä iloa sen rinnalla, että peli on turhauttava, vaikea ja vailla mitään kunnollista syytä jatkaa pelaamista. Puolustuskyvytön kattiparka on kovin kankealiikkeinen verrattuna kaikkiin muihin, ja niin herkässä on henki, että vaikka elämiä yhdeksän sentään annetaankin, on ne kaikki äkkiä käytetty. Paljon parempiakin kissa-aiheisia pelejä onneksi löytyy.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: #190 – Short Circuit | Run / Stop – Restore

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s