#163 – Shadow of the Beast

S 163 Shadow of the beast

Kun tuossa viimeksi mainitsin Spectrum-käyttäjien keskuudessa ikonisen hahmon Dizzyn, niin nyt päästään Amigan puolella aikakirjoihin jääneen pelisarjan pariin. Ei tämä jokseenkin geneerinen peto ollut hahmona kovin kummoinen, mutta kolmeosaiseksi kasvaneella pelisarjalla on legendaarinen maine – Psygnosis esitteli Amigan audiovisuaalisia kykyjä näillä peleillä ennennäkemättömästi, ja kun en itse ikinä Amigaakaan nähnyt, niin kuvistahan näitä piti vain kuolata.

Kunnes sitten Shadow of the Beast (Ocean, 1990) käännettiin myös kuusneloselle. Aikaa originaalista oli kulunut jo jonkin verran, ja varmaankin 90-luvulle tultaessa hetkellisesti muotiin palanneet moduulipelit mahdollistivat pedon julkaisun myös pienemmällä koneella. Ihan ensimmäisinä vuosinahan C64-pelit olivat nimenomaan koneeseen työnnettäviä moduuleja, kunnes ne sitten kömpelöinä hävisivät kasettien ja diskettien tieltä. Uusi tuleminen hyödynsi kehittyneitä koodauskykyjä ja erityisesti ajatuksennopeaa lataamista: kun dataa siirrettiin moduulilta koneen muistiin reaaliajassa, saatiin sellaisetkin pelit toimimaan, jotka muuten olisivat olleet mahdottomia disketin pyöriessä koko ajan.

Mutta pirullinen on ihmisluonto: tuskin olivat moduulipelit (joita nimenomaan markkinoitiin mahdottomina kopioida) saapuneet markkinoille, kun taitavat piraatit olivat ne jo murtaneet ja diskettikopiot levisivät vauhdilla ympäri Eurooppaa. Itsekin sain Shadow of the Beastin maailmalta ihan tuoreeltaan, eikä se oikeastaan ollut edes kovin epäpelattava tässä muodossaan: silloin tällöin pieni latausbreikki ei haitannut; pelihän onkin luonteeltaan kovin hektinen, joten hengähdystauot olivat pelkkää plussaa.

Ocean tosiaan julkaisi tämän pedon (ja muutamia muitakin isoja moduulijulkaisuja) kuusneloselle, ja laatutyötä käännös totisesti on: hirmuinen määrä parallaksitasoja saa taustan näyttämään kovin luonnolliselta, vauhti on hurja, grafiikka suurta, ja kaikki sadat erilaiset ja hyvin animoidut Amiga-originaalin monsterit ovat mukana. Ruotsalaisen Fredrik ”Moppe” Segerfalkin toteuttamana David Whittakerin alkuperäinen soundtrack soi sekin komeasti. Harmi sitten vaan että itse peli on todella yksinkertainen ja jokseenkin armoton. Pelin nimikkopeto juoksee paikasta toiseen ja kaikki yrittävät ottaa häneltä hengen. Maasta kohoaa käsiä, taivaalta putoilee palloja, lohikäärmeet liihottavat, epämääräinen kokoelma juoksevia mutantteja on koko ajan törmäyskurssilla. Peto voi lyödä tai potkaista, siinäpä se. Upeaa ja monipuolista grafiikkaa ihaillessa menee muutama pelikierros, mutta pikkuhiljaa tekemisen puute alkaa uuvuttaa.

Shadow of the Beast on kuitenkin tunnelmallinen peli kuusnelosellakin, ja sen verran taidokasta työtä käännöksessä on tehty että ei voi kuin hämmästellä. Mutta hämmästyttävän lahjakkaita olivat myös piraatit tuohon aikaan, ja harvapa näitä pelejä olisi koskaan kuusnelosella nähnyt, elleivät laittomat kopiot olisi olleet saatavilla. Moduulipelien hinta oli perus-kuusnepajulkaisuun verrattuna tähtitieteellinen, ja myyntiluvut lienevät olleet todella alhaiset.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s