#160 – Tapper

T 160 Tapper

Tietokonepelit ovat parhaimmillaan eskapismia. Pakoa arkipäivän harmaudesta toisiin todellisuuksiin, rinnakkaismaailmoihin joita ehkä käytössä olevan laitteiston rajallisuus saattaa hieman hillitä, mutta mielikuvitus täydentää loput: pelit mahdollistivat jo 80-luvulla paljon. Sitä oltiin pilottina avaruusaluksella, hiippailtiin vihollisen selustassa, heilutettiin miekkaa niin barbaarina kuin viikinkinäkin. Tai sitten hoideltiin kaljahanaa, kuten pelissä Tapper (Bally Midway, 1984). Tai no limonadiahan pelin ohjekirjan mukaan tässä tarjoillaan, mutta ei totuus toiseksi noin vain muutu: kun tätä tuoppeja ykkösellä tyhjentävää kaljabaarien kantaväestöä katselee niin ensimmäisenä ei tule kokis mieleen.

Tapper on tietysti pienimuotoinen 80-luvun klassikko, alunperin kolikkopeli, ja Nintendoa myöten vähän joka koneella oli oma versionsa. Kuusnelosen käännös on ihan onnistunut. Ei tätä tullut paljoa pelattua, taisi olla niin ettei itseltä peliä löytynyt, vaikka hyvin varhaisessa vaiheessa muistan tähän jo törmänneeni. Käytännössä kyse on stressinhallinnasta: zombilauman lailla eri pöytien ääressä lähestyvät kaljasiepot on pidettävä tyytyväisinä täyttämällä ja sinkoamalla heitä kohti yhä uusia tuoppeja. Tyhjät tuopit tulevat samaa baaritiskia pitkin takaisin ja pitää napata ennen kuin ne putoavat lattialle, eikä parhaillaan huurteistaan hörppivälle asiakkaalle saa pistää toista stobea perään tai se kopsahtaa ohi ja seinään. Jokainen rikkinäinen astia tai baarimikkopoloisen saavuttava oluenystävä koituu kuolemaksi. Kun pöytiä on useita ja niissä useita eri nopeudella toimivia asiakkaita samaan aikaan niin seurauksena on pikkuisen piinallista moniajoa. Jokainen juomarin kouraan päätyvä tuoppi tönäisee asiakasta samalla pari metriä taaemmas, ja tarkoitus on, kuten asiakaspalvelusimulaattoriin sopii, päästä asiakkaista eroon: kun kaikki ovat kadonneet ruudusta pois, alkaa seuraava taso.

Eräällä foorumilla tästä pelistä todettiin ”A few sessions of this will make you a nervous wreck”, minkä allekirjoitan täysin. Melkein ensihetkistä on niskassa hermostuttava paine, ja vaikka peli on hyvin tehty, ei sen pelaaminen kauhean nautinnollista ole. Tapper on juuri niitä pelejä joiden parissa ärräpäät lentelivät ja niin myös joystick, seinään. Highscore-hakuiselle oivaa ajanvietettä, itseäni pelin ajatteleminenkin stressaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s