#151 – Laserwheel

L 151 Laserwheel

Laserwheel (Mastertronic, 1987) päätyi luokseni siinä hyökyaallossa, jonka mukana iso liuta muitakin entuudestaan tuntemattomia pelejä tuli testattavaksi, ja niistä suurin osa unohtui saman tien. Olin päättänyt kerätä vielä ennen lähtöäni näistä kuvioista mahdollisimman kattavan pelikokoelman (millaista siitä ei koskaan tietenkään tullut, koska mielenkiinto ei riittänyt pc-laitteiston jo houkutellessa puoleensa), ja otin avuksi Zzap!64:n jonkin numeron mukana tulleen luettelon kaikista lehdessä koskaan arvostelluista peleistä. Poimin sieltä kaikki nimet joista en ollut koskaan kuullutkaan ja aloin laatia toivelistoja tuolloisille kontakteilleni maailmalla. Laserwheel oli yksi hämärimmistä tapauksista, ja on sikäli jäänyt muita paremmin myös mieleen.

Pelistä vastaa Shaun Southern, joka oli Tony Crowtheriin ja miksei myös Andrew Braybrookiin verrattava monitoimimies, joka tehtaili pelejä enemmän tai vähemmän itsekseen omaan tunnistettavaan tyyliinsä. Edellämainittuihin veikkoihin verrattuna Southernilta puuttui kuitenkin tähtikultti – sinänsä hämmentävää, että hänellä olisi muutamine peleineen ollut siihen hyvinkin rahkeita, ja itse asiassa jos jotakuta tällaista 80-luvulla vaikuttanut yhden miehen pelitehdasta fanittaisin, niin se olisi nimenomaan Shaun Southern, jonka yksi peli on ehdottomasti kaikkien aikojen kuusnelospelieni top kympissä.

Se peli ei kylläkään ole Laserwheel. Outo ilmestys tämä on, ja alkuhämmennyksen jälkeen kyllä ihan sympaattinenkin tekele. Pelaaja kontrolloi keskellä ruutua paikallaan pyörivää kolmiomaista alusta, jota ympäröivän ympyrän kehää kiertävät eri nopeuksin eri suuntiin eri värit, joita on tarkoitus ampua; seuraukset vaihtuvat värien mukaan, mutta ohi ei kannata ruputella, koska siten syntyy ammuksia kuolettavasti takaisin heijastavaa muuria. Onhan tähän jonkinlainen taustatarina hyökkäävistä muukalaisistakin laadittu väkisin mukaan (en ikinä tajunnut pelien taustatarinoita… kuka niitä kaipasi? Tuntui jotenkin hienostelevalta kun Zzap!in arvostelijat usein kritisoivat näiden skenaarioiden epäloogisuuksia…), mutta kyllä Laserwheel on aika puhtaasti abstrakti ammuskelu, ja hetken kun on totutellut, sen strategiset mahdollisuudetkin avautuvat. Ei tämä ihan niin mitätön ole kuin miltä ensin alkuun näyttää.

Grafiikka on minimalistista mutta eleganttia, Southernille tyypillinen metallisoundinen musiikki kalskahtaa kivan futuristisesti ja pelattavuuskin toimii. Hauskasti tämä tuo mieleen parikymmentä vuotta myöhemmin yleistyneet mobiilipelit – yksinkertaisuus on valttia ja yhdellä perusidealla mennään. Olisi tästä huonosti tekemällä paljon kökömmänkin saanut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s