#147 – The Untouchables

U 147 Untouchables

Alan lehdistön suhtautuminen elokuvalisensseihin vaihteli maakohtaisesti, mistä tuli Brittien ja kotimaan lehdistöä samanaikaisesti lukiessa hivenen hämmentynyt olo. Brittilehdistö piti suurinta osaa (pääasiassa Oceanin julkaisemista) elokuvapeleistä aina merkkitapauksina, joita hehkutettiin etukäteen, ja joiden arvosteluille varattiin useampi sivu tilaa, ellei nyt sitten kyseessä ollut poikkeuksellisen epäonnistunut tekele. Suomessa taas suhtautuminen näihin peleihin oli kerrassaan kyynistä: MikroBitti harvoin vaivautui leffalisenssejä edes arvostelemaan, ja jos moisen kunnian pelille soi, eivät arvosanat koskaan olleet kaksisia. ”Lisenssipeli” tarkoitti MikroBitti-kielellä väsynyttä ja kaikesta omaperäisyydestä riisuttua miljoonaan kertaan nähtyä toimintapeliä, siinä missä vaikkapa Zzap!in arvostelijat jaksoivat heittäytyä peliin aina eräänlaisella uuden pelaajan innolla, ilman aiemman lamaannuttavaa painolastia.

Molemmalla osapuolella oli kyllä pointtinsa. MikroBitti osui epäilemättä asian ytimeen siinä, etteivät nämä pelit juuri koskaan mitään uutta tarjonneet, mutta toisaalta myös brittiarvostelijoiden hehkutus oli usein ansaittua: silloin kun Ocean laittoi osaavimmat tekijänsä asialla (minkä yhtiö onneksi leffapelien kohdalla usein teki), laatu oli taattu. The Untouchables (Ocean, 1989) perustuu Brian De Palman epätodennäköiseen menestysleffaan, ja on syystäkin saanut maineen yhtenä Oceanin leffapelien parhaimmista. Monta toisistaan poikkeavaa tasoa, loistokas grafiikka ja musiikki, eikä pelinä edes mikään suoraviivainen räiskintä tai loikinta.

Parhaimmat asiat ensin: The Untouchables näyttää pirun hyvältä. Overlay-tekniikalla aikaansaadut pikkutarkat henkilöhahmot kulkevat isossa ja näyttävässä maisemassa, ja yksityiskohtia piisaa: valo maalaa ikkunankuvia seinälle, hypätessä pitkän takin lierit lepattavat, on leffajulisteita sun muuta. No taustalle olisin ehkeä rempseän ragtime-biisin tilalle laittanut jotain vähän paremmin tunnelmaan sopivaa, mutta ainakin ajankuva toteutuu…

Itselläni ei Lahjomattomia koskaan ollut edes kopiona, mutta muistan tätä kuitenkin pelanneeni muutaman kerran, joten jollakin kaverille lienee ollut originaali. Se etten tähän monen montaa kertaa palannut tarkoittaa tietenkin myös sitä, että ykkösleveliä pidemmälle en ole tätä kovasti kehuttua peliä koskaan nähnyt. Ja se ykkösleveli muuten! Oikein pelattava ”neula ja heinäsuopa”-variantti, mutta idealtaan (iso joka suuntaan vierivä varastohalli jossa laatikoita, partioivia vihollisia ja jokin kerättävä asia) täsmälleen sama kuin sellaisten Oceanin leffapelien kuten nyt vaikkapa Batman the Movie ja Navy Seals ykköstaso. No mitäpä sitä hyväksi havaittua muuttamaan.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: #220 – Navy Seals | Run / Stop – Restore

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s