#142 – Dicky’s Diamonds

D 142 Dickys diamonds

Timantteja oli kuusnelosen peleissä vähän kaikkialla. Ei sellaista ympäristöä etteikö niitä olisi kerätty: niin luolissa, avaruudessa, viidakoissa kuin nyt vaikka hämähäkinverkoissakin, kuten pelissä Dicky’s Diamonds (Romik Software, 1983). Tämä on kyllä aika rupuinen tekele tuolta kuusnelosen varhaisvuosilta, eikä olisi ikinä osunut kohdalle, ellei Zzap!64 olisi pakkosyöttänyt peliä lehden mukana jossain 90-luvun alkupuolen numerossaan. Aika ankea tuulahdus peliteollisuuden varhaisvuosiltahan tämä silloin jo oli – voi olla että ihan omaperäinen idea pelillä on, mutta eihän tällaista… Pelaaja on painajaismaisen jättihämähäkin verkkoon eksynyt pöllö, ja ilmeisesti pointtina on ripeän pakenemisen sijasta vähän Gridderin henkeen kulkea verkon jokainen säie muuttaen se väriltään toiseksi, varoen hämähäkkiä… Jo kerran kuljetut seitit on mahdollista ylittää vain lentäen, ja lentojen määrä on rajallinen. Ja tosiaan timantitkin tähän jotenkin liittyvät. Juonellisesti peli on siis epämääräinen tilkkutäkki, enkä nyt pelillisestikään oikein tiedä. Vähän ankea ja kankea, kömpelö ja ruma. Ei jatkoon, kuten ilmeisesti muodikas sanonta kuuluu.

Nuo Zzap!in mukana tulevat kasetit, ”covertape”-nimellä tunnetut, olivat kyllä kiinnostava aikansa ilmiö. Ilmeisesti Briteissä kyseessä oli kovan luokan myyntivaltti; Zzap!in lisäksi muutkin lehdet niitä julkaisivat, ja toinen toistaan houkuttelevammiksi niitä yrittivät saada. Itse olisin ostanut lehteni mieluummin ilman kasettia. Niillä oli aina joko näitä surkeita ikivanhoja pelejä tai jonkun tulossa olevan ison pelin ykkösleveli pelattavana demona – mitä sellaisellakaan teki? Kasetit itse vain täyttivät nurkat, kun olivat ihan liian lyhyitä järkevään uusiokäyttöön. Mutta ihan mahdottomaksihan se niiden kanssa meni kun 90-luku eteni, ainakin Zzap!in (ja sitä seuranneen Commodore Forcen) mukana tuli lopulta kaksi kasettia per lehti. Pelit olivat niissä silloin jo vähän uudempia, mutta silti sellaisia että satavarmaan jokaisella oli ne jo piraattikopiona kokoelmassa.

Silti vaikutti siltä että lehtien kotimarkkinoilla nuo kasetit olivat monelle tärkeitä; ne herättivät paljon reaktioita Zzap!in lukijapalstalla, ja Dicky’s Diamondsin kaltaiset rimanalitukset saivat ihan syystäkin kuraa niskaansa. Kun lehti oli aina suorasanaisen kriittinen rupupelejä kohtaan, oli kieltämättä aika kyseenalaista että tämänkaltaista tuubaa sitten tarjottiin lukijoille muka mainiona puzzlepelinä. Halvalla saivat ostettua oikeudet, siksi laittoivat, tietäähän sen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s