#126 – Vioris

V 126 Vioris

Kesätauon päättyminen tuntuu vähän samalta kuin pelin lataaminen kasetilta: pirun pitkän odotuksen jälkeen on lopulta ihan sama mitä tuubaa sieltä tulee kunhan jotain. Aloitellaan Run / Stop – Restoren toinen tuotantokausi hivenen obskuuristi tällä viritelmällä, josta harva lieneen kuullut. Alkuperäinen Tetris oli luonnollisesti myös kuusnepalla oman genrensä aloittanut megahitti, ja mainio peli tuo virallinen versiokin toki oli, myös Commodore-muodossa, ja ennen kaikkea sen lähes puolituntinen eeppiset mittasuhteet saava soundtrack on yhä kuuntelemisen arvoinen. On kätevästi saatavilla Youtubessa, mistä sitä aina silloin tällöin pistän soimaankin.

Mutta nyt ei siis puhuta Tetriksestä, vaan yhdestä lukemattomista saman idean kieputtajista. Vioris (The Digital Undergound, 1992) on australialaisen demogroupin tekosia, ja ilmestyi alkujaan Violator-nimisen diskettilehden mukana, siitä nimi, ja tuon lehden mukana sen itsellenikin jostain kaukaa posti toi. Ja vaikka sitä virallista Tetristäkin kyllä kuusnepalla pyörittelin, olivat omat suosikkini tässä genressä pd-puolelta – Vioriksen lisäksi toinenkin demogroupin tekemä Tetris oli ahkerassa peluussa, mutta myöhemmin siitä lisää (ja siitä yhdestä kaupallisesta Tetriksestä, joka on ykkössuosikkini tässä lajityypissä… ei tämän blogin materiaali kuulkaa heti lopu). Heti ensivilkaisulla selviää Vioriksen tuoma lisä perus-tetrikseen: toinen pelaaja. No, tämä optio jäi itseltäni kokeilematta, mutta väliäkö tuon – Vioris on esimerkillisen pelattava yksinäänkin. Tempo on inhimillinen, palasten ohjattavuus napakka, ja mikä tämän nostaa sen alkuperäisen ohi: palaset eivät joystickiä alas kääntäessä tömähdä niille sijoilleen, kunhan nopeutuvat vain. Niinkuin sen perhana pitäisi ollakin; tätä ohjausmokaa en kuusnelos-Tetriksessä ikinä tajunnut. Vioriksessa tosin palaset pyörivät napinpainalluksella aivotnyrjäyttäen vastapäivään myötäpäivän sijasta, mikä aiheuttaa pientä paniikkia aluksi toiseen tapaan tottuneelle, mutta eiköhän jo parin tunnin peluun jälkeen homma ole selkäytimessä.

Tätä tosiaan tuli veivattua. Julkaisuvuosi huomioon ottaen Vioris on ollut ihan kuusnelosaikojeni viime vaiheita, mutta toisaalta olin tuolloin niin uppoutunut ikivanhojen pelien keräämiseen, että tällainen moderni tuulahdus 90-luvun sensibiliteetein (mainio musa!) lienee miellyttänyt siksikin. Äsken muuten netistä selvisi sellainenkin seikka, että Vioris on ehtinyt päätyä Zzap!64:n mukana tulleelle kasetille lehden elinkaaren lopulla. Hieno homma! Ellen ihan väärin muista, taisi lehti tuolloin suosia enemmänkin pd-pelejä kaseteillaan. Ainakin yhden suomalaislähtöisen palikanpyörityspelin muistan Zzap!in kautta kohdanneeni. Juuri tätä genreähän nuo kotikutoiset pelit usein edustivat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s