#125 – Night Mission

N 125 Night mission

Kun olin juniori, oli flippereitä vähän joka paikassa. Matkahuollon kahviloitten nurkissa, ruotsinlaivoilla, huvipuistoissa ja ostareissa. Laitteiden suosio venyi luonnollisesti myös digiviihteen puolelle, ja niin kauan kuin on ollut tietokonepelejä, on ollut tietokoneistettuja flippereitäkin. Night Mission (Sublogic, 1983) on varmaankin ollut ensimmäisten joukossa kuusnelosella, mutta sikäli ikä ei näy, että peli ei suinkaan ole huonoin kohtaamani kasibittinen flipperi – jos nyt ei likimain paraskaan. Mutta huolimatta teknisistä vajavuuksistaan (vain yhteen pieneen ruutuun mahdutettu pelialue ja kaksivärinen grafiikka) Night Mission on kuitenkin oikein pelattava.

Tämä oli itselläni kopiona kasetilla, ja saattoi olla ensimmäinen kohtaamani flipperi kotikoneelle – joko tämä tai Slamball, joka on kyllä monin verroin parempi, ja hyvinkin ehdolla parhaaksi kuusnepa-flipperiksi (joko se tai eräs toinen… mutta päästään niihin aikanaan). Night Missionissa on intuitiiviset kontrollit, mukavasti ohjailtavaa ruudulla ja kun kuulan liikehdintäkin on koodattu aika onnistuneesti niin eipä tätä moittiakaan voi; erityisen oivaltavana pidän graafista efektiä, jossa kuulan intoutuessa kovaan vauhtiin ilmestyy sitä seuraamaan jono sarjakuvamaisia ”haamukuulia” . Näyttää erikoiselta mutta aika hyvältä.

Ehkä oudointa Night Missionissa on sen julkaissut yhtiö. Sublogicin kaikki muut pelit ovat enemmän tai vähemmän vakavahenkisiä kovan luokan simulaattoreita, sellaisia joista kaltaiseni viihdepelaajat eivät kyenneet kirveelläkään kiinnostumaan huolimatta siitä, että ne MikroBitissä aina keräsivät huippupisteitä. Yhtiö kyllä näkyy flipperin teemassa: yölliset pommistuslennothan tässä ovat kyseessä, mitä kautta päästäänkin teknisesti vaikuttavimpaan puoleen, eli ääniefekteihin: huh huh, mutta on hyvän kuuloinen kattaus räjähdyksiä, laukauksia, ulvoen putoavia lentopommeja ja ties mitä hälytyssireenejä. Jos ei tietäisi mitä peliä naapurihuoneessa pelataan, niin rankemman puolen sotapeliksihän tätä luulisi. Tai niin minä ainakin silloin uskoin, ja nauhoitin pelin ääniraitaa c-kasetille, jota sitten jäynänä soitin kaverille ja kehuin että tältä kuulostaa viimeisin peli minkä sain, eikö ole paha. Hän oli jo Night Missionia pelannut ja tunnisti pelin äänistä, eli sepä siitä sitten.

Ja jollen muuten huomenna saa aikaan päivitystä niin tämä blogi ottaa nyt pidemmän luokan kesätauon ja palailee sitten kun kirjoittaja on taas netin ääressä. Pitäkääpä hyvä kesä, olkaa paljon riippumatossa ja retropelatkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s