#123 – Krystals of Zong

K 123 Krystals of zong

Nimellä on merkitystä. Varsinkaan tietokonepelien varhaisvuosina ei ollut mitenkään tavatonta, että huonosti kaupaksi käynyt peli tuupattiin markkinoille vähän ajan kuluttua alkuperäisestä julkaisusta uudella, iskevämmällä nimellä (ja kansikuvalla) varustettuna. Tämä tapahtui myös pelille Krystals of Zong (Cymbal Software, 1983), jonka kieltämättä poikkeuksellisen pöljä nimi (onko Zong paikka vai henkilö vai mikä, ei pelistä käy ilmi) ei ilmeisesti ollut erityisen myyvä, koska peli palasi markkinoille vielä saman vuoden aikana geneerisemmällä mutta ymmärrettävämmällä otsikolla The Mummy’s Tomb.

Omasta kokoelmastani tämä löytyi joltakin kopiokasetilta tuolla alkuperäisotsikolla, ja ihan viihdyttävä oman aikakautensa tuotehan tämä on. Eräänlainen laajennettu Pacman-kopio, jossa pääsee kulkemaan ruudusta toiseen ja keräilemään esineitä: niistä tärkeimpänä seuraavalle tasolle johtavan oven avaavat avaimet, mutta myös miekkoja, soihtuja ja muuta vinkeää löytyy. Viholliset vaihtelevat tasoittain: level yksi tarjoaa vastaan käärmeitä (”Can you survive the snakes?”), toinen lepakkoja (”Can you beat the bats?”) ja niin edespäin. Peli on koodattu hyvin: hahmojen liikkeissä on miellyttävää pehmeyttä, animaatiot ovat hyviä ja silloin tällöin peli lurauttaa pieniä nättejä melodianpätkiäkin. Kohtalaisen outona innovaationa pelaaja ei pysähdy hetkeksikään, vaan kaikkia neljää raajaansa jokseenkin vaikean oloisesti sätkien sinkoaa vain uuteen suuntaan kun joystickista vääntää.

Kyllä tätä tuli silloin joskus pelattua. Toimiva sokkelopeli, jonka ongelmallisin ominaisuus on aika poikkeuksellinen tämän aikakauden peleissä: Krystals of Zong on ihan järjettömän helppo. Joka ruudussa on tarjolla miekkaa jolla jo valmiiksi itseä hitaammin taivaltavat viholliset saa hengiltä. Hankalia umpikujia ei ole, pelaaja singahtelee sokkeloista toisiin, kerää kamat ja vaihtaa maisemaa ennen kuin vastapuoli huomaa mitään tapahtuneen. Toki tämä on yleensä sadistisen vaikeille vanhoille peleille mukavaa vaihtelua, mutta liika on liikaa: äsken kun emulaattorilla kokeilin, etenin nelostasolle asti kuolematta kertaakaan – vaikka tuntuma peleihin ei Macbookin näppäimistöllä ole kuin varjo aidosta joystickin ja pelaajan symbioosista. Pakkohan tällaista pelivanhusta on silti sympatiseerata. 35 vuotta ikää ja yhä jaksaa viihdyttää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s