#112 – Where’s My Bones?

W 112 Wheres my bones

Tehdäänpä pienehkö sivuharppaus 2000-luvun alkuvuosiin. Vaikka alkujaan tarkoitus olikin käsitellä vain pelejä joita pelasin kuusnelosella noina koneen kultavuosina 80-luvun puolivälistä alkaen, teen sääntöön poikkeuksen vuosien 2002-2003 suhteen. Tuolloin kaivoin noin vuodeksi Commodoren vanhempieni luota komerosta, rahtasin sen oheiskamoineen Turkuun ja vietin laadukasta retroaikaa. Moni peli tuli tuolloin uudella tavalla tutuksi: parhaimpana esimerkkinä The Sentinel, jota olin toki yrittänyt ymmärtää jo junnuna, mutta eihän siitä mitään tullut. Aikuisiällä luin ohjeet ja uppouduin pelin maailmaan ihan tosissani. Ja kun pari muutakin tällaista myöhään auennutta peliä oli, suotakoon tämän kuusnelosen viimeisen kukoistusvuoden läsnäolokin täällä blogissa; niidenkin pelien myötä joihin tutustuin vasta tuolloin. (ja otettakoon huomioon sekin, että vuodesta 2003 on jo kauemmin kuin oli viimeisistä aktiivisista kuusnelosvuosistani silloin – joten aika nostalgiaksi tämäkin vaihe on jo mennyt)

Joskus vuoden 2002 aikana tein elämäni ainoan pöyristyttävän hienon kirppislöydön. Olin Raumalla avopuolisoni ja tämän äidin kanssa kauppoja kiertelemässä, ja ajauduimme kirpputorille, josta muistan vain pitkät kellarikäytävät umpitäynnä tavaraa. Ja sieltä rojun keskeltä minua kutsui iso laatikollinen 5,25 tuuman diskettejä. Tarkastelin boksia lähemmin. Ei käynyt ilmi mille koneelle lerput olivat, mutta jokaisessa oli oikein siistillä käsialalla tekstattu etikettitarra täynnä ikivanhojen pelien nimiä, ja niiden perusteella päättelin että kuusneloskamaa tämän täytyi olla. Ostin lootan, ei maksanut muistaakseni juuri mitään. Turkuun palattuani laitoin ensimmäisen disketin levariin ja jännitys tiivistyi… Ja lukihan kone sen. Minulla oli yhtäkkiä parikymmentä disketillistä täynnä pelejä, joista suurinta osaa en ollut koskaan nähnyt. Pelit olivat piraattikopioita kyllä, mutta erittäin vanhoja kaikki – muutama oli vuodelta 1984, loput sitä aiempia. Disketit oli koottu tyylillä: huoliteltujen etikettien lisäksi myös levykkeiden hakemistolistaukset olivat nättejä, jokaisen tiedoston välille lisätty sinänsä turha, mutta kokonaisuutta jäsentävä vaakaviiva. Levykkeet olivat myös moitteettomassa kunnossa; ei virheitä, ei lommoja tai naarmuja.

Yksi näistä peleistä oli Where’s My Bones? (Interceptor Software, 1984), joka huokuu klassista 80-luvun alun pelitunnelmaa. On ahdas luolasto täynnä asukkaita, siellä lipuva pelaaja (haamu), joka on noin pikselin verran pienempi kuin luolasto kapeimmillaan. Mihinkään ostumisesta kuolee. Tarkoitus on edetä pidemmälle ja pidemmälle ja kerätä luoliin varastoituneita luita, mutta henkihän näissä peleissä oli halpa ja sen menetti nopeasti. Ei minulla tästä pelistä sanottava ole, olipa vain tilaisuus jakaa tämä kirppisanekdootti – ja ehkä Where’s My Bones? oli kuitenkin siinä määrin sympaattisen oloinen tuttavuus, että yhtenä harvoista noilla disketeillä olleista peleistä muistuu nyt mieleen. Pelejä oli tosiaan tusinoittain, ja korkeintaan viisi sellaista johon olin aiemmin törmännyt. Mutta enää vuonna 2002 pelit eivät jättäneet muistijälkiä siten kuin aiemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s