#105 – The Lands of Havoc

L 105 Lands of havoc

Itse kukin vihaa niitä päiviä joina tuntuu että on hirveä kiire, koko ajan vaan säntäilee kaikkialle, joka puolella on ihmisiä tiellä ja päässä takoo stressaava jyskytys – ja kun lopulta päivän päätteeksi laskee päänsä tyynyyn, voi todeta ettei ole saanut aikaiseksi mitään, ei sitten yhtään mitään. Näitä päiviä autenttisesti simuloi The Lands of Havoc (Microdeal, 1985).

Muistanette Herculeksen, joka oli ihan ensimmäisiä täällä käsittelemiäni pelejä, ja joka kohotti epäinhimillisen vaikeustason absurdiin sfääreihin? No, The Lands of Havoc on Herculeksesta vastanneen Steve Bakin tuotos sekin, ja jotain samaa tässä hektisyydessä kyllä on. Ikään kuin Bakin peleissä olisi kaksi mahdollista tilaa: paniikki ja game over. Viikatemies ei tosin tällä kertaa viuhdo menemään niin armotta kuin viimeksi, mutta sekopäistä kaahailua riittää sitten senkin edestä. Pelaaja on jonkinnäköinen pönäkähkö dinosaurus tai lohhari, joka juoksee kuin riivattu simppeleistä sokkeloruuduista toisiin. Joka ruudussa vaeltelee oman tyhjän elämänsä hulluksia tekemiä olentoja päättömästi eestaas. Heidät voi ampua (tosin ampuminen toimii vain sivusuuntaan kulkiessa syystä joka jäi epäselväksi), mutta jos ruutuun palaa uudestaan, he ovat kaikki elossa taas. Tosin ihan varma ei voi olla kierteleekö tässä pelissä samoja ruutuja vai eri; paikat näyttävät samoilta, vauhti on niin nopea että ruutujen läpi voi juosta sekunnissa tai parissa, mitään ei jää mieleen, mikään ei muutu, koko ajan taustalla soi sama hektinen kolmen sekunnin musiikkiluuppi ja kun lopulta satojen läpijuostujen ruutujen jälkeen iskee game over, peli ilmoittaa ”You have completed 00.0% of the game!”

Kuin arkipäivää pelaisi siis. Tämä peli oli minulla jollain kopiokasetilla, ja sen kajahtaneessa olemuksessa oli kieltämättä jotain kiehtovaa, muttei läheskään samassa määrin kuin Herculeksessa. MikroBitissä muistan tämän olleen ihan ensimmäisiä ellei ensimmäinen Atari ST:n peli joka arvosteltiin, ja olisiko ollut Jyrki Kasvi, joka lyttäsi tuotoksen yhden tähden arvoiseksi, enkä ihmettele. En tiedä millaisen mielentilan The Lands of Havocin läpi pelaaminen vaatisi, mutta minusta ei siihen koskaan ole.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: #113 – Gods And Heroes | Run / Stop – Restore

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s