#104 – Ranarama

R 104 Ranarama

Lisää Gauntlet-variantteja. Ranarama (Hewson, 1987) päätyi luokseni jouluna, jona pukinkontista löytyi kaksi laatikollista pelejä: Gremlin Graphicsin julkaisemat kokoelmat  10 Great Games II ja III. Kuten täällä taisin kerran jo mainitakin, tuon sarjan kaksi ensimmäistä osaa on koostettu Gremlinin omista peleistä ja ovat hyviä, ajatuksella kasattuja kokoelmia. Kolmoseen Gremlin sitten haali muiden kustantajien varastoista kaikenlaista vanhaa ylijäämäsälää, ja sieltä tämä Hewsonin omintakeinen Gauntlet-kloonikin löytyi.

En tiedä olisinko peliin perehtynyt paremmin siinäkään tapauksessa että olisin sen saanut yksinään kätösiini, mutta ainakin tällaisen kertarysäyksen osana Ranarama hukkui massaan totaalisesti, eikä ihme: se on audiovisuaalisesti kertakaikkiaan kelvoton. Susiruma grafiikka, kömpelö äänimaailma, koko olemus on jonkin paljon vanhemman tuotoksen kuin vuoden -87 (samana vuonna kuusnelosen pelimaailmaa rikastuttivat muun muassa Wizball ja The Last Ninja, vertailun vuoksi). Kummallistahan tämä on erityisesti siksi, että julkaisija Hewson oli jo luonut kovan maineen tinkimättömillä laatupeleillään. Ja mikäli on uskomista niin aikakauden lehtiarvioita kuin nykyhetken nettikommentteja, on Ranaraman ruman ulkokuoren allakin sellainen. Peli ei ole normaalia Gauntlet-räiskintää, vaan sammakoksi loitsulla muutettu Merlin (!) loikkii luolastossa etsien riimuja ja loitsuja, käyttäen niitä oikeissa kohdissa selvitäkseen edemmäs kohti palautustaan ihmismuotoon, ja vain loitsuja oikein yhdistelemällä tässä selviää. No, koska ei tapanani ollut nappulana vilkaistakaan pelien manuaaleja, en tiennyt tästä mitään. Totesinpa vain Ranaraman surkeaksi peliksi, jossa ruma sammakko sinkoilee rumista huoneista toisiin (tosin pidin siitä miten kartta tuli näkyviin vain sitä mukaa kuin huoneisiin astui) ja ampuu tehottomalla hernepyssyllään rumia vihollismötiköitä. Puutumus iski noin minuutissa.

Opetus: vaikka sanotaan ettei hyvä grafiikka vielä peliä tee, niin kyllä siihen nyt sentään jonkin verran kannattaisi panostaa. Ranarama jäi kokoelmakasetin kätköihin, enkä sen ääreen koskaan pahemmin palannut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s