#94 – Zenji

Z 094 Zenji

Kuusnelosella pelatessa tykkäsin kovasti abstrakteista puzzlepeleistä, kaikenmaailman palikanpyörittelyistä, joita oli olemassa ihan koneen alkuhetkistä asti, vaikka vasta Tetriksen myötä ne nousivat myyntihiteiksi ja tavallaan mediaseksikkäiksikin. Kuusnelosen jälkeen PC:llä olivat varsinkin Windowsin mukana tulleet pulmapelit ihan ykköskamaa (jos nyt eivät Doomille tai LucasArtsin seikkailupeleille pärjänneet sentään… mutta tästä lisää sitten PC-pelejä käsittelevässä blogissani, jonka aloittanen heti tämän valmistuttua 2050-luvulla), ja sikäli ollaan taas samoissa asetelmissa, ettei enää vuosiin ole mitään muutu tullut pelattua kuin satunnaisesti vihaisia lintuja ja juuri näitä tällaisia hetkellisen puzzleviihteen edustajia.

Zenji (Activision, 1984) on yksi vanhimmista vastaan tulleista, mutta omalle kohdalleni peli ei kuitenkaan osunut ennen kuin vasta verraten myöhään, diskettiasema minulla tuolloin jo ainakin oli, eli 90-lukua elettiin. Peli on Activisionin tapaan sekä elegantin yksinkertainen että sympaattisen vanhanaikainen toteutukseltaan: löytyy pelin laatijan nimeä ylpeästi esittelevä alkuruutu, ja täälläkin jo mainitsemani Acitivisionin alkuaikojen pelejä yhdistävä muhkean isopikselinen grafiikka. Mutta peli itse toimii kuin junan vessa: perusidean tajua ensisekunneista ja sitten se onkin menoa.

Zenjissä pelaaja ohjaa, öm, hahmoa jonka tarkoitus on yhdistää ruudulla näkyvien solujen sisältämät reiti toisiinsa niin, että ne muodostavat yhden yhteisen kokonaisuuden. Tämä tapahtuu soluja kääntelemällä: avointa reittiä pitkin voi kulkea solusta toiseen, ja firenappi pyörittää ympäri sitä jossa itse ollaan – tällä tavoin edetään myös umpikujista pois ja pakoillaan sokkeloissa vaeltelevia mörököllejä. Parin tuutor-henkisen alkutason jälkeen ruudut kasvavat suuriksi ja niissä on ihan kunnolla tekemistäkin, vihollisten määrä lisääntyy, perusjuttuja siis. Taustalla kilkuttelee sympaattinen melodia, mutta letkeän helppoa etenemistä Zenji ei silti kevyen alun jälkeen tarjoa: muutaman tason jälkeen saa tosissaan huhkia että selviää sokkeloista hengissä, mutta toisaalta kuusnelosen myöhempien vuosien ja varsinkin saksalaisten tekemien puzzlepelien infernaalista vaikeustasoa ei tästä silti löydy. Oikein nautinnollista palanpyörittelyviihdettä siis. Kenelläköhän Zenjin oikeudet lienevät tätä nykyä? Tästä saisi hyvän moderninkin version.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s