#88 – Ancipital

A 088 Ancipital

Muistatte varmaan Jeff Minterin, tuon Attack of The Mutant Camelsilla itsensä läpi lyöneen originellin. Kuten jo mutanttikameleita käsitellessäni kirjoitin, hänen pelinsä kävivät tämän ison hitin jälkeen yhä kummallisemmiksi. Ja nopeasti myös: Ancipital (Llamasoft, 1984) ilmestyi vain vuotta myöhemmin, mutta on jo täyttä trippiä. Pelaaja on kahdella jalalla kulkeva vuohenpäinen hahmo, joka taistelee sellaisia vihollisia vastaan kuin omenat, pääkallot ja disketit – heittelemällä niitä muun muassa banaaneilla ja c-kaseteilla. Pelikenttä on tyhjä huone, jossa viholliset ponnahtelevat seinistä, ja pelaaja itsekin voi käyskennellä surutta niin katossa kuin lattiassa. Totta kai äänet ovat räjähdysmäiset, toiminta on äärimmäisen nopeaa ja kaoottista, välkettä piisaa: jo pelin alkuruudussa saa valita onko ”Strobo-effect” päällä vai ei.

Douppia kamaa Jeff lienee 80-luvulla vetänyt. Tai ehkä ei; ei kai näin nokkelaa koodia pysty ihan pöllyissä väsäämään. Joka tapauksessa tämä alkaa olla niitä Minterin tuotoksia, joille itse en enää niinkään pelimielessä lämpiä. Vaikeus on tapissa, kaikki on koko ajan liian nopeaa ja hullua. Mutta toisaalta taideteoksena tämä on omaa luokkaansa. Tietenkin vuonna 1984 olisi ollut naurettava ajatus pitää tietokonepelejä taiteena, hädin tuskin ne olivat populaarikulttuuria vielä. Mutta tässäkin asiassa Jeff Minter oli edelläkävijä, ja hänen varhaiset tuotoksensa ovat taatusti olleet inspiraation lähteenä monille. On Ancipital yhä vieläkin aika vinkeä. Hämmentävä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s