#86 – Lander

Eräs tärkeä luku omassa pelihistoriassani on kokoelma nimeltä 30 Games. Itselläni sitä ei ollut, mutta sillä kaverilla kyllä jonka kanssa eniten pelailin, olisiko hän joskus -86 tai -87 tuon kokoelman hankkinut; joka tapauksessa ennen kuin itselläni vielä oli kuusnelosta. Muistan elävästi edelleen miten uskomattomalta runsaudensarvelta 30 Games tuntui. Kolmekymmentä peliä kahdella kasetilla! Ja vieläpä järjestään kaikki aiemmin tuntemattomia nimiä – mikä tarkoitti meille silloin pelkästään jännittäviä uusia juttuja joihin tutustua. Vähän vanhempana ja fiksumpana olisi saattanut tulla mieleen sekin, että oli joku syy sille miksi nämä olivat ihan outoja tekeleitä kaikki. Mutta väliäkö tuolla! Jo pelkästään kokoelman kansi kutkutti: pelkkä tilkkutäkkimäinen kooste kuvaruutukuvia kaikista niistä peleistä joita 30 Games sisälsi… Huh, muisteleminenkin sykähdyttää. Ja kyllä näitä sitten pelattiin. Ei kaikkia tietenkään; jo kymmenkesäisinä tuomitsimme ison osan kokoelmasta aikamoiseksi hutuksi. Mutta kyllä sieltä sitten löytyi myös läjäpäin mukavaa ajanvietettä, täällä olen aiemmin jo meidän keskinäiseksi klassikoksi nostamamme 20 Tonsin käsitellytkin. Loput olivat sitten sitä sun tätä: itse asiassa joskus myöhemmin heräsi epäilys että vaikka osa peleistä olikin normaaliin kokoelmatyyliin aiemmin julkaistuja, olisi osa vain ja ainoastaan tässä muodossa päinvävalon nähnyt. En vieläkään tiedä onko asia näin. Outoja julkaisijoita, outoja pelejä, hyvin vanhoja järjestään kaikki.

Ja niin kiehtovia. Se että juuri nämä kolmekymmentä peliä oli niputettu samaan pakettiin, muodosti niiden välille jonkinlaisen yhteyden. Peleissä on kaikissa samanlainen tunnelma, jonka muistan elävästi edelleen. Jotenkin vieras mutta sympaattinen, vähän ulkopuolinen ja jännittävä. Näitä pelattiin paljon. Itselläni ei tosiaan vielä kuusnelosta ollutkaan, kaverillakin pelejä vasta vähän. Niinpä sitten upottiin näihin, ja vaikka muutama kohosikin suosikiksi, niitä rupuisempiakin kokeiltiin aina silloin tällöin, ja niihin kuului Lander (Channel 8 Software, 1983). Näitä vastaavaan ideaan perustuvia pelejä tuli vastaan toisinaan (30 Gamesillakin oli mukana toinen samaa genreä, mutta parempi) ja epäilen tämän olevan kohtuullisen suora kopio jostakin Atarin pelistä, suurin osahan noista vuosikymmenen alun peleistä oli. Pelaaja ohjaa laskeutumassa olevaa avaruusalusta taistellen painovoimaa ja inertiaa vastaan. Alus putoaa kiihtyvällä nopeudella kohti planeetan pintaa – nopeutta voi säädellä käyttämällä polttomoottoria, ja siinä sitten taiteillaan kieli keskellä suuta tarkoituksena osua laskeutumisalustalle sopivan pehmeästi. Seinät ja kaikki muu kuin pimeä avaruus räjäyttää aluksen tietysti atomeiksi. Turhauttavaa, varsinkin tässä visuaalisesti ankeassa muodossaan, eikä kovin pitkiin sessioihin innostanut.

Tosin näin sivujuonteena kerrottakoon, että piirtämään Lander kyllä innosti. Minulla oli nimittäin noin kymmenen ikäisenä tapana rustailla strippisarjakuvia; oli monta vakiosarjaa joihin raapustelin aina ehtiessäni uusia kahden-kolmen ruudun vitsejä. Lander oli yksi näistä (myös 20 Tons -sarjakuvaa piirsin). Kehitin alukselle miehistön, jonka harharetkiä planeetalta toiselle sarjakuvassa seurattiin; en muista montako jaksoa tuota piirsin, mutta ihan helposti niitä kolmen ruudun vitsisarjoja tuntui syntyvän. Muistan jopa vielä muutaman. Ja sen verran tarkasti luin Aamulehden sarjakuvasivut, että tiesin strippiin sisältyvän aina tekijän signeerauksen. Omaa nimeäni en sinne kuitenkaan sutaissut, vaan Landerin alkuruudussa tekijäksi mainittu Mark McKee päätyi nimmarina myös minun Lander-strippeihini. Olen pitänyt metafiktiosta jo tenavana.

Advertisement