”Mies miestä vastaan”-perusmätkintä kuului 80-luvun pelitarjonnan klassisimpien genrejen joukkoon, ja yksi alan ensimmäisistä oli International Karate (System 3, 1986), joka samalla teki julkaisijastaan System 3:sta ison nimen kuusnelospuolella – muutamia aiempiakin julkaisuja firmalla oli, mutta tämän kamppailulajisimulaation myötä System 3 kohosi kertalaakista arvostetuimpien kuusnepajulkaisijoiden joukkoon, missä sitten pysyikin synonyyminä korkealle laadulle aina masiinan loppuvuosiin asti.
Idealtaan peli ei siis ole originaali. The Way of the Exploding Fist oli jo tässä vaiheessa olemassa (tosin en ole sitä itse koskaan pelannut), ja sekin, kuten sen myötä kaikki tämänlaiset karatematsit, perustui arcadepeliin Karate Champ, käsittääkseni. Mutta International Karatella oli muutamia valttikortteja, joiden avulla… Tai no, mitäs tässä kiertelemään. Rob Hubbardin jumalainen kymmenminuuttinen soundtrack on se, joka tästä pelistä teki ikiklassikon. Aivan uskomattoman hieno ja monivaiheinen biisi runnoo menemään sopivan aggressiivisella otteella taustalla, eikä häiriinny räjähtävistä tappelun äänistä. Viimeisen päälle hiottu grafiikka ja täydellisen napakka ohjaustuntuma kruunaavat pelin.
Kaverilla oli tämä alkuperäisenä kasettina, joten matsia tuli otettua jo varhain, itselleni peli päätyi kopiona vasta levyaseman hankinnan myötä keväällä 1990 – ihan ensimmäisenä diskettipelinä jonka itselleni kopsasin. Jo silloin International Karatea tuli mäiskittyä paljon, musiikin ja napakan tappelutuntuman yhdistelmä oli niin viekoitteleva – tosin enemmän yksin kuin kaverien kanssa arvelen tätä pelanneeni; niiden muutamien klassisten kaksinpelikokemusteni joukkoon tämä ei lukeudu. Yllättäen peli sai sitten vielä uuden elämän kun ensi kerran tutustuin 2000-luvun alkupuolella kuusnelos-emulaattoreihin. Tämähän oli kuin tehty näppäimistöllä pelattavaksi! Hieno peli, alansa klassikko, ja varsin lähellä ”Uguksen suosikki!”-mitalia, mutta karvan verran siitä nyt vielä jäädään. Vaatimukset kyseiselle kunnianosoitukselle ovat naurettavan korkeat.
One comment