Yksi omituisimmista ilmiöistä 80-luvun peliteollisuudessa oli saman pelin ilmestyminen yhdelle koneelle sekä euro- että jenkkiversiona. Tätä tapahtui nimenomaan kolikkopelikäännösten kohdalla, ja yleensä niiden amerikkalaisten versioiden olemassaolosta ei tiennyt mitään – vasta vuosia myöhemmin ovat netin tietokannat kertoneet moisista kummallisuuksista. Rampage (Activision, 1987) oli yksi näistä; tämän minulle tutun euroversion jälkeen Activision julkaisi eri näköisen ja eri tiimin koodaaman version Amerikan markkinoille. En ihan äkkiä keksi mitään järkevää syytä tälle käytännölle, koska muuten samat pelit kyllä julkaistiin sujuvasti valtameren molemmin puolin, usein vain eri kannella, joskus toisella nimellä. Mutta kolikkopelikäännöksissä tämä kokonaan uusiksi tekeminen oli kohtalaisen yleinen käytäntö – ja yleensä ne jenkkiversiot olivat hirveää toistaitoista kuraa verrattuna taidokkaasti, joskin harvoin mitään suuria klassikoita aikaansaaden, hoideltuihin europeleihin.
Niin tosiaan: muutamia kirkkaasti loistavia poikkeuksia (esim. Bubble Bobble ja Ghosts ’n’ Goblins) lukuunottamatta kolikkopelikäännökset eivät olleet suosikkipelejäni. En tiedä johtuiko sitten itse pelityypin ominaisuuksista vai siitä, etteivät käännöksen vastuulleen saaneet tekijät olleet koko sydämellään mukana projektissa – yleensä nämä pelit olivat korkeintaan ihan jees. Tämäkin pätee Rampageen. Sinällään pelissä on hauska idea: kolme hirviöksi muuttunutta ihmistä kylvää tuhoa paitsi kaupunkiin, myös toisiinsa, kimppuunsa käyvään armeijaan ja viattomiin sivullisiin. Tottahan nyt iänikuisen hyviksen pelaamisen vaihteeksi on virkistävää pelata hirviötä ja tuhota silmittömällä raivolla kaikki minkä näkee (ihmisiä voi napsia kerrostalojen ikkunasta ja mutustella poskeensa). Mutta peli on jotenkin hengetön. Kankea ja tunnoton ohjaus, kovin rajoitetun tuntuinen pelimaailma (yksi ruutu aina kerrallaan), yleinen hitaus… Kovasti tästä olisin halunnut tykätä, mutta kuten niin usein, jäi Rampagestakin parhaiten mieleen alkuruudun musiikki. Ei se teknisesti ole kovin korkeatasoinen, mutta surullisen uhkaava melodia jäi mieleen. Kuvittelin sen sopivan elokuvan hirvittävän traagisen loppukohtauksen taustalle. Sellaisen jossa kaikki kuolevat.
Run / Stop - Restore 