#65 – Zamzara

Z 065 Zamzara

Jukka Tapanimäki oli suomalaisten pelipioneerien joukossa jonkinlainen epäonnensoturi. Kahdesti hänen pelinsä katosi markkinoilta kustantajan konkurssin myötä, yhtä peliä kotimainen julkaisija panttasi ikuisesti, ja jos peli kaupan hyllyille asti pääsikin, se ei tullut sinne ollenkaan sellaisena kuin oli alkujaan ollut tarkoitus. Näin kävi nimenomaan Tapanimäen kolmannelle kansainväliselle pelille Zamzara (Hewson, 1989), jonka alkuperäisen seikkailullisen version Hewson hylkäsi liian monimutkaisena, ja josta tekijä sitten muokkasi nopeasti simppelin räiskinnän. Eikä tämä ole sellaisenakaan huono – kolmesta pelaamastani Tapanimäestä (tai neljästä – – meinaan tässä unohtaa MikroBitissä ohjelmalistauksena julkaistun Monolithin) tykkään tästä eniten.

Olisi tosiaan toivonut tämän harvinaisen kotimaisen tekijän peleille enemmän näkyvyyttä ja menestystä. Tapanimäki oli erittäin hyvä ohjelmoija ja ennen kaikkea uskomattoman hieno graafikko – totisesti hänen Giger-vaikutteiset pelimaailmansa ovat hienoja ja saivat minut jo silloin aikoinaan pohtimaan miten hyvä sarjakuvapiirtäjä hänestä olisikaan tullut. Ehkä ongelmallisinta miehen peleissä on sitten se varsinainen peliosuus: hän ei pelisuunnittelijana ollut kaksinen, vaan lainaili ja kopioi jo olemassaolevia konsepteja saaden aikaan jokseenkin vaikeasti hahmotettavia kokonaisuuksia, minkä vuoksi ehkä juuri simppelein Zamzara on minulle toimivin hänen peleistään.

Zamzarassa pelaaja on Alien-xenomorfia muistuttava kovaa vauhtia pinkova ökkiäinen, joka yrittää selvitä hengissä ahtaita käytäviä juosten ja niissä nököttäviä vielä alienimman näköisiä asukkeja ampuen. Peruskamaa, mutta oikein nätisti tehtynä. Pelattavuus toimii; vaikeahan tämä on kuin piru, mutta reilulla tavalla. Eteenpäin pääsyn mahdollisuus sentään leijuu ilmassa eikä joystickia tule (kovin paljon) paiskoneeksi seinään. Pelin edetessä käytävien asukit muuttuvat oudommiksi, mutta saapa pelaajakin rämäkämpää aseistusta käyttöönsä. Käytävien klaustrofobinen tunnelma toimii pelin eduksi ja lisää kujanjuoksuun mukavaa paniikintuntua. Mainio pelihän tämä on, julkaistiin aikanaan Hewsonin halpapelisarjassa parilla punnalla ja katosi tuolloin (1989) jo melkoisena tulvana markkinoille virranneeseen halpapelimassaan aika nopeasti. Sääli.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: #153 – Maze Mania | Run / Stop – Restore

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s