#55 – Battle Through Time

B 055 Battle through time

Kuten jokin aika sitten mainitsemani Frogger, myös Moon Patrol oli niitä varhaisvuosien arcade-klassikoita, joiden kopioista me kotipelaajat saimme sitten nauttia vuosien ajan – ja oletettavasti vielä nykyäänkin nämä samat digitaalisen pelikulttuurin perustukset vaikuttavat vahvoina. Moon Patrolia härskisti kopioi ainakin Battle Through Time (Anirog, 1984), joskaan tuolloin en tietenkään mitään originaalista tiennyt. Eikä liiemmin niitä kopioitakaan ollut tullut vielä vastaan, koska tämä kuuluu siihen kuusnelos-ensiaskeleitteni pieneen joukkoon, jonka olen ottanut tavaksi erikseen mainita. Tämä tarkoittaa siis niiden kahden kaverini pelikokoelmaa, jotka saivat kuusnelkun vuoden 1985 aikana, joiden luona kävin pelaamassa ja joiden muutamat pelit olivat ikään kuin pakostikin sitten jotain elämää suurempaa.

Mittakaava Battle Through Timessa on toki laaja: pelaaja kontrolloi hyppivää ja ampuvaa autoaan läpi maailmanhistorian merkittävien sotien alkaen ensimmäisestä maailmansodasta ja päätyen… No, sehän tässä on aika kiva jippo. Korean ja Vietnamin sotien jälkeen nimittän pääsemme lasereita räiskivään kolmanteen maailmansotaan, mitä seuraa ydintuho ja – – tämän jälkeen vastassa on kiviä heitteleviä luolamiehiä. Tämä oli pienenä minulle aivan uskomattoman nerokas ajatus. Vihollisten vaihtumisesta huolimatta pelin meininki pysyy suht samana, eli Moon Patrolin tapaan kiidetään taistelutantereella eteenpäin lähinnä ruudun vasemmassa reunassa pysytellen, kun vihollisia tulee niskaan niin taivaalta kuin edestä. Välillä maassa on monttuja joiden yli pitää siinä melskeessä huomata pompata. Ei ihan helppoa, mutta continue- mahdollisuuden avulla me tämän läpi pääsimme.

Parhaiten olen tästä pelistä aina muistanut musiikin. Jo alkuruudussa kajahtaa Beethovenin viides, ja joka tasolla on oma aikakauteen sopiva taustamusiikkinsa tahdittamassa tuhoa. On Wagnerin Valkyyrioiden ratsastusta, Tv-sarja MASHin tunnaria ja vaikka mitä. Ne toivat ihan omanlaisensa tunnelman – useiden kappaleiden mollivoittoinen sävel yhdistettynä siihen jotenkin lohduttomana vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen jatkuvaan sotimiseen on luonut Battle Through Timelle mielessäni hyvin traagisen ja sodanvastaisen auran. Silloin 80-luvulla tuntui siltä että tässä on peli jolla on sanoma. Hyvin traaginen, julma ja pessimisten sanoma. Jos olisin törmännyt peliin vasta vuotta tai paria myöhemmin, en olisi kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, nyt se on yksi pelihistoriani merkkipaaluja. Se oli myös varmasti ensimmäisen vuoden aikana eniten pelaamamme peli sen toisen kaverini kokoelmasta. Kyllä tässä jotain lumovoimaa tosiaan oli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s