#50 – Eagles

E 050 Eagles

Eagles (Hewson, 1987) on jäänyt mieleen lähinnä siitä, että peli sai poikkeuksellisen näkyvän maininnan MikroBitin uutispalstalla, jossa aika harvoin peleistä uutisoitiin. Oli iso ruutukuva ja vieläpä kuvat tekijöistä: kahdesta tanskalaisjampasta, joiden olisi voinut kuvitella olevan isojakin tähtiä, mutta tämä on heidän ensimmäinen ja ainoa pelinsä ainakin kuusneloselle. Varsinaista arvostelua en pelistä koskaan nähnyt, eikä sitä nykyään muistella erityisellä lämmöllä – oikeastaan, ottaen huomioon Hewsonin maineen laadukkaitten ja omaperäisten yleensä ampumapelien julkaisijana, Eagles jäi jopa yllättävän vähälle huomiolle. Mistä johtunee?

No ehkä siitä syystä mistä itsekin vasta tätä nyt kirjoittaessani muistin että minullahan oli tuo peli myös ihan kaupasta hankittuna – osana kokoelmaa 10 Great Games 3. Enkä silti muistanut siitä juuri mitään. Sivumennen sanoen muuten oli melkoinen mahalasku tuo kokoelmasarjan kolmososa. Kaksi ensimmäistä sisälsivät ainoastaan julkaisijansa Gremlin Graphicsin omia pelejä ja saivat minut yhtiön tuotantoa jos nyt ei fanittamaan niin suuresti sympatiseeraamaan ainakin – mutta kolmas oli täynnä epämääräistä ja aika vanhaa sälää eri kustantajilta. Nolo temppu. Ja Eagles oli senkin sekalaisen seurakunnan harmaimmasta päästä. Periaatteessahan peli vaikuttaa hyvältä: kahtia jaettu ruutu, jossa hienosti animoidut suihkarit kamppailevat vihollista ja toisiaan vastaan. Nätti grafiikka, Johannes Bjerregaardin mainio musiikki (hänen kuvaansa ei Bitissä ollut, ja hän näistä tekijöistä ainoana teki pidemmän uran; enemmän demoscenen puolella mutta tyylikkäitä pelisoundtrackejä myös vuosien mittaan ilmestyi muutamia)… ja itse peli niin pirun kuiva ettei mitään rajaa. Persoona puuttuu. Pelaajien alukset ovat kyllä isoja ja nättejä, mutta viholliset ovat kaikki muutaman pikselin kokoisia mötiköitä. Samaa taustamaisemaa suhataan eestaas. Mitään vaaran tai haasteen tuntua ei ole, mielenkiinto hyytyy hetkessä, samassa hetkessä jossa suunnilleen on nähty kaikki mitä pelillä on tarjota.

Ehkä tämä olisi kaksinpelinä ollut maistuvampi, yksin on yhtä ankea kuin bändinimikaimansa. Harvinainen ohilyöntihän tämä Hewsonilta oli, mutta epäilemättä Tanskassa peliä juhlittiin mestariteoksena (vrt. kaikki suomalaisten laatimat pelit ja niiden saama huomio täällä lehdistössä).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s