#46 – Aliens

A 046 Aliens

James Cameronin Aliens on ehdottomasti kaikkien aikojen elokuvieni top kympissä. Se on pysynyt siellä vaikka monet muut 80-luvun suosikkitoiminnat aikuistuttuani alkoivatkin näyttää enemmän tai vähemmän ikäänsä; Aliens oikeastaan vanhetessaan vain parani. 2000-luvun puolella sen nähdessäni elokuvan tarinalliset tasot tuntuivat vasta avautuvan siinä missä ne aiemmin olivat jääneet mäiskeen ja ihanan ahdistavan tunnelman jalkoihin kun herkässä kasvuiässä hypnotisoiduin toimintaleffan kieltämättä birljantista teknisestä toteutuksesta. Mitään Alien-franchisen fania minusta ei ole koskaan silti kehkeytynyt, johtuen lähinnä siitä, että kaikki muut näkemäni sarjan elokuvat ovat olleet enemmän tai vähemmän ankeita – kyllä, jopa Ridley Scottin ensimmäinen, mikä johtunee kai vain siitä, että näin sen vasta tämän Cameron-elokuvan jälkeen ja odotukset olivat liian korkealla. Totisesti James Cameron oli tuolloin iskussa. Ensimmäinen Terminator, Abyss ja tämä Aliens – siinäpä kovatasoinen leffakolmikko, jonka olen yhteensä katsonut lukemattomat kerrat. Oli Terminator kakkonenkin hyvä, mutta vesittyi muistaakseni jo toisen katselukerran myötä pahasti. Titanicin jälkeen en ole Cameronin uraa seurannut, mutta taisi mies jonkun hittileffan taannoin pykätä. Eipä jaksa enää kiinnostaa.

Mutta pääasiaan. Merkillepantavinta pelissä Aliens (Electric Dreams, 1987) on, ettei sitä julkaissut melkein kaikki leffalisenssit tuolloin napannut Ocean. Ehkä tämä näkyykin – ainakaan peli ei edusta sitä tavanomaisinta juokse-loiki-ammu -kaavaa, jota varmasti olisi Oceanin perusvarman käsittelyn jäljiltä. Sen sijaan Aliens on onnistuneen piinaavatunnelmainen first person -näkymin toteutettu käytävähiippailu, jossa pyritään saamaan kuusi miehistön jäsentä ulos alienien valtaamasta kompleksista. Ammuksia on hyvin rajattu määrä, ja kävely kuluttaa voimia: välillä on pysähdyttävä lepäämään, mikä ei muuten yhtään huvita silloin kun ulvova hälytin soi yhä voimakkaammin kertoen vihulaisen olevan aivan nurkilla, ihan jossain lähellä mutta mitään ei vaan vielä näy… Kummasti siinä tuskanhiki kihoaa jo pelaajankin otsalle.

Niko Nirvi kehui MikroBitissä Aliensia kovasti, ja varmaan pitkälti tämän perusteella päädyin itsekin pelin ostamaan (tosin vasta myöhemmin, kun se julkaistiin halpapeliversiona, jossa oli bonuksena Rob Hubbardin latausmusa). Tuolloiselle minulle kuristava tunnelma kyllä toimi, mutta itse peli jäi silti hämäräksi. Käytävät seurasivat samannäköisinä toisiaan, lopulta ammukset aina loppuivat ja tuntui ettei minnekään ollut edennyt kun kuolo jo korjasi. Peli jätti hahmottoman tunnun, oli oikeastaan pettymys. Nyt imuroin netistä version, johon arvon hakkeri oli ympännyt yhden kriittisen alkuperäisestä puuttuneen elementin: kartan. Olisipa ollut se mukana pelissä jo silloin aikanaan! Veikkaan että olisin jaksanut paljon pidempään jos etenemistä olisi ollut mahdollista seurata. Ilman karttaa pelin sokkelomaista rakennetta ei hahmottanut lainkaan, oikeastaan ei edes sitä että sillä oli joku rakenne. Käytäviä vain, päättymättömiä. No, hyviä arvosanoja Aliens maailmallakin keräsi, joten ehkä ongelma oli yksin minun. Mielenkiintoinen teos joka tapauksessa, eikä ihan vastaavaa tullut koskaan toista vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s