#44 – Knightmare

K 044 Knightmare

Nuorena ja naiivina sitä uskoi että hyvä jatkuu ikuisesti. Että kun kerran löydettiin aivan briljantti graafinen seikkailupeli, täälläkin jo mainitsemani Labyrinth, voisi samalla tapaa mukaansa tempaavia ongelmanratkomispelejä tahkota hamaan loputtomaan asti, sen kun vaan kaupan hyllyltä valitsisi. Ja koska Labyrinthin levittäjänä Euroopassa toimi Activision, niin eikös se tarkoittanut ettei tarvittu muuta kuin sama logo kasetin kannessa ja laatu oli taattu.

Paitsi ettei ihan. Knightmare (Activision, 1987) oli tosiaan odotettu peli kun Labyrinthin omistanut kaverini sen harkinnan jälkeen osti. Sokkelon salaisuuksia emme koskaan kokonaan ratkaisseet, mutta pitkälle siinä yhteisvoimin päästiin, ja uutta ratkottavaa jo kovasti odoteltiin. Knightmare markkinoitiin seikkailuna, ruutukaappauskuvissa grafiikkakin näytti tutunlaiselta, oli tekstiloota johon valittiin halutut komennot ja niin edespäin. Valitettavasti Knightmare ei ollut Lucasfilm Gamesin tuotantotasoa lähelläkään – peli on brittiläistä käsialaa (ilmeisesti perustuu johonkin aikanaan suosittuun virtuaalitodellisuus-kilpailuohjelmaan) ja käyttöliittymä kerrassaan kankea. Mikä masentavampaa, Labyrinthin hurja, lähes täydelliseltä vapaudelta tutkia ja kuljeskella tuntunut laajuus puuttuu. Knightmaren alkaessa pelin päähenkilö on suljettuna yhden huoneen kokoiseen vankikoppiin, ja sinne hän myös meidän pitkällisten yritystemme jälkeen jäi – muistaakseni emme koskaan saaneet kopin ovea auki. Siinä missä Labyrinthissä saattoi umpikujaksi muodostuneen ongelman ääreltä lähteä etsimään toisia paikkoja, uutta ratkottavaa, erilaisia maisemia – Knightmaressa ei päässyt mihinkään. Ja tämä jumittaminen tappoikin mielenkiinnon sitä luokkaa tehokkaasti, ettei peli tainnut sen ensimmäisen perjantai-iltapäivän jälkeen enää palata maisemiin. No, näitä sattui. Muutamia hutiostoksia itsekin tehneenä tiedän että ne toki aina harmittivat, mutta tavallaan kuuluivat asiaan. Pelien ostamisessa oli aina oma kutkuttava uhkapeli-elementtinsä mukana. Joskus sai vain rapaa rukkaseen.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: #178 – V | Run / Stop – Restore

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s