#26 – Adidas Championship Football

A 026 Adidas championship

Ai että minä inhosin lapsukaisena jalkapalloa. Liikuntatunneilla se oli aina joukkuelajeista ankein – en saanut edes psyykkaamalla itseäni pitämään tärkeänä sitä että satunnaisesti arvotun joukkueen pallo meni maaliin useammin kuin toisen satunnaisesti arvotun joukkueen, puhumattakaan siitä että lajia olisi pitänyt yleisönä seurata. Pelkkä jalkapallon vilaus telkkarista riitti ajamaan minut aistideprivaation partaalle. Kaikki ajatustoiminta pysähtyi. Tylsyys hiipi hermostoon kuin kuolio raajaan kun joku Manchester otteli jotain Liverpoolia vastaan. En tiennyt miksi kukaan välitti siitä oliko tulos 0-1 vai 1-0. Kolikonheitolla saman olisi voinut ratkaista nopeammin, rahaakin säästäen.

Todettakoon, että mielipiteeni lajista ei ole muuttunut.

Kuolettavasta pitkäpiimäisyydestään huolimatta jalkapallolla on ilmeisesti maailmalla pieni mutta innokas kannattajakuntansa, joiden vuoksi pelejäkin kannatti ainakin vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten julkaista. Ja kyllähän niitä vastaan tuli, ja aina ne olivat yhtä piinallisen ankeita kuin The Real Thing. Adidas Championship Football (Ocean, 1990) on yksi niistä vähemmän tunnetuista, ja muistaakseni yksi ensimmäisistä peleistä joita minulla koskaan oli disketillä kun lopulta siirryin kasettikopioista eteenpäin, mikä lisäsi kiinnostusta pykälän verran. Ja onhan tässä kai perusasiat kunnossa: monipuoliset valikot ja optiot, asiansa ajava grafiikka, tunnusmusiikki on itse asiassa yksi kaikkien aikojen SID-suosikkejani. Valitettavasti itse peliosuuskin on toteutettu esimerkillisen realistisesti. Mitään sanottavaa ei siis tapahdu. Joukko tyyppejä hölköttelee vihreällä kentällä. Jollain heistä on pallo. En tiedä ketä pitäisi ohjata, mutta ei se mitään, kone on tässä vaiheessa jo resetoitu.

Yläasteen liikuntatunneilla minut pistettiin aina maalivahdiksi kun pelattiin jalkapalloa. Tapanani oli nojailla maalintolppaan ja katsella sivusilmällä kun pallo heilahti verkkoon.  Ei siinä kauaa mennyt kun sain jo ihan opettajan luvalla siirtyä kentänlaidalle. Ah sitä joukkueurheilun hurmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s